Taidekeskus Purnu Orivedellä

tiistai 9. heinäkuuta 2019





Olen asunut Tampereella jo pari vuosikymmentä ja kävin Orivedellä Taidekeskus Purnussa viime viikonloppuna vasta toisen kerran elämässäni. Näin ollen onkin pakko nostaa esiin tämä kohde, ettei teille kävisi samoin. Suurimmalle osalle pirkanmaalaisia tutumpi kohde lienee samoilla tienoilla sijaitseva Rönnin tanssilava, mutta itselläni vastaavasti on vielä Rönnin taika kokematta. Mikäli et ole koskaan käynyt Purnussa, suosittelen vaihtelun vuoksi välillä suuntaamaan tanssien sijaan taiteen pariin ja nappaamaan kesävieraat mukaan. Ja mikäpä estää käymästä näissä molemmissa kohteissa saman reissun aikana! 

Kuvanveistäjä Aimo Tukiainen osti Purnun tontin itselleen vuonna 1962 ja rakensi sinne itselleen kesäateljeen. Näyttelytoimintakin alkoi jo vuonna 1967, kun Tukiainen kokosi kollegoidensa kanssa yhteisnäyttelyn kasaan 50-vuotisjuhlansa kunniaksi. Taiteilijan pyöreitä kymmeniä on juhlittu siellä useampiakin ja siinä samalla vuosien varrella rakennettu lisää ateljee- ja näyttelytiloja. Tänä päivänä pienet taidehallit ja vanhat perinnerakennukset muodostavat varsin lumoavan ja ihastuttavan kokonaisuuden. Aimo Tukiaisen säätiö esittelee Tukiaisen töiden lisäksi nykytaidetta ja näin ollen Purnussa onkin vuosittain vaihtuva näyttely, joka on samalla myös myyntinäyttely. 

Se, mikä tekee Purnusta entistä hurmaavamman kesäkohteen, on sen sijainti pellon kupeessa, aivan järven rannalla. Purnu tarjoaa todella kokonaisvaltaisen elämyksen, sillä taiteen ohella siellä voi nauttia niin kahvilan anneista kuin omista eväistäkin. Rantagrillillä voi myös valmistaa ruoat sään niin salliessa ja viettää kesäpäivää perheen kera vaikkapa uiden. Pari kertaa viikossa Purnussa lämpiää myös savusauna, johon pääsee pääsylipun hinnalla. Tontilla sijaitsee niin ikään lukuisia Aimo Tukiaisen veistoksia luoden pihalle melko taianomaisen tunnelman. Ja kaiken tämän ohella Purnussa järjestetään lisäksi työpajoja, yhteislaulutilaisuuksia ja designtuotteiden myyntitapahtuma SuviDesign

Vielä ehdit nautiskelemaan Purnun taiasta tänä kesänä kuukauden ajan, joten tee se ihmeessä!

Mustasaari 63, Orivesi








Manteli-pistaasi-minttupestopasta

keskiviikko 3. heinäkuuta 2019



Suurin osa valmistamistamme pastoista valmistuu suoraan selkärangasta, ulkomuistista ja ilman reseptejä. Ehkä juuri siksi täällä blogissakaan ei ole kovin monta ohjetta arkisiin pastaruokiin. Mutta voi pojat, nyt löysin jumalaisen pastareseptin! Sain kustantajalta arvostelukappaleen Naisten vuoro -kirjasta, joka esittelee suomalaisia naiskokkeja ja sieltä nappasin Pipsa Hurmerinnan manteli-pistaasi-minttupestopastan. Ihan vain siksi, että rakastan pistaasipähkinöitä ja melkein kaikki pastan ainekset löytyivät kotoa. Onneksi valitsin, sillä tämä pasta hurmasi minut yksinkertaisuudellaan ja täydellisellä makukokonaisuudellaan. Saattaa olla, että kastiketta oli enemmän kuin alkuperäisessä ohjeessa, mutta parempi niin. Pähkinät tarrautuivat laadukkaaseen pastaan ja imivät kaiken maun itseensä. Minttu raikasti koko homman ja ruoka maistui vielä seuraavanakin päivänä raikkaalle ja maukkaalle! Aion tehdä tätä jatkossakin ja varata kunnon satsit itselleni. Poimin Pipsalta myös idean burrataan säilötyillä sitruunoilla ja tähän yhdistelmään olin törmännytkin aiemmin, sillä Pipsa on nostanut saman annoksen Sikke's-ravintolan listalle myös mukaan. Jos siis tällainen simppeli ruoka kiinnostaa, kannattaa suunnata Helsinkiin makumatkalle.


Manteli-pistaasi-minttupestopasta 4 henkilölle

kourallinen tuoretta minttua
kourallinen tuoretta basilikaa
kourallinen manteleita, pistaasipähkinöitä ja manteleita yhteensä
kourallinen kirsikkatomaatteja
1 dl oliiviöljyä
(3 rkl tryffeliöljyä - tämä jäi pois, koska sitä ei ollut kotona)
1 dl parmesania raastettuna
suolaa, mustapippuria
400 g tagliatelle-pastaa
*
parmesanlastuja tarjoiluun

Murskaa kaikki ainekset morttelissa tai tehosekoittimessa. Mikäli kumpaakaan ei löydy, hienonna ainekset veitsellä. Keitä pasta kypsäksi, valuta vesi ja sekoita pähkinämassa joukkoon. Maista ja tarkista maku. Lisää tarvittaessa suolaa ja mustapippuria. Annostele pasta lautasille ja vuole parmesania pinnalle.


Naisten vuoro -keittokirja on kumarrus suomalaisille, eturivin naiskokeille. Kirja nostaa esiin eri-ikäiset ja erilaisissa työympäristössä työskentelevät naiskokit ja heidän kokkaamisensa kulmakivet. Tiedän, että naiset jäävät ravintola-alalla miesten varjoon, mutta totta puhuen tällainen kirja suomalaisista mieskokeistakin olisi toivottava! Mutta tottahan on se, että naisten keittiöosaaminen jää yleisöltä pimentoon. Toisaalta kukaan ei koskaan kerro, miksi näin on. Eivätkö naiset halua lähteä mukaan kokkiohjelmiin, lehtijuttuihin ja kirjaprojekteihin vai eikö heitä vain kysytä niihin mukaan? Ilahduttavaa, että reipas tusina naiskokkia pääsi esille edes nyt. Mukavaa oli myös se, että kirja nosti esille naisia, joista en itsekään ollut kuullut aikaisemmin sanaakaan. Todennäköisesti heidät tunnetaan kyllä ravintola-alan piireissä, mutta näin Helsingin ulkopuolella asuvana ei ihme, ettei kasvot olleet etukäteen tuttuja.

Pidän kirjan ideasta nostaa esille alan huippunimiä, avata heidän ruokafilosofiaansa ja jakaa reseptejä koko kansan kokkailtavaksi. Kepeät tarinat ja kokkiesittelyt kulkevat soljuvasti ohjeiden mukana ja lukaisin kirjan alusta loppuun välittömästi. Poimin itseäni eniten innostavat reseptit heti ylös ja nyt olen ne kaikki jo kokkaillutkin ja nauttinut joka suupalasta. Reseptiikka tarjoaa uusia makuelämyksiä ja innostaa kaikkia meitä kotikokkeja hemmottelemaan itseämme ja läheisiämme yksinkertaisten, mutta maukkaiden ruoan parissa.

Uhkeat peltisämpylät

maanantai 1. heinäkuuta 2019




Tuoreet sämpylät viikonloppuaamuina saa veden herahtamaan kielelle välittömästi, ketäpä ei lämpimien sämpylöiden tuoksu hellisi! Siken sämpyöitä olen leiponut useaan otteeseen, mutta nyt löysin toisen reseptin leivottavaksi silloin, kun kaipaan pehmeän helliviä uhkeita sämpylöitä. Ohjeen nappasin suoraan Peltiruokaa-kirjasta, jonka ruoat nimensä mukaisesti valmistuvat uunipellillä. Sämpylät ahdoin kyllä tällä kertaa uunivuokaan, sillä taikinasta ei riitä normaalikokoiselle pellille, ellei tee saman tien kaksinkertaista taikina-annosta. Sämpylöiden leipomisen salaisuus on sama kuin Sikelläkin - taikina valmistetaan edellisenä päivänä, jolloin taikina ehtii kohota kaikessa rauhassa jääkaapin kylmyydessä. Valmistaminen toki onnistuu samanakin päivänä, kun käyttää taikinassa kylmän veden sijaan kädenlämpöistä. Ja näiden pullien kanssa ei tarvitse manailla sitä, että ne tarttuvat toisiinsa kohotessaan, sillä se on ideakin! Sämpylät kohoavat ahtaassa tilassa kasvaen korkeus- eikä leveyssuunnassa.


Peltisämpylät
resepti Peltiruokaa-keittokirjasta

5 dl vettä
25 g tuorehiivaa
2 rkl oliiviöljyä
suolaa
4 dl grahamjauhoja
noin 8 dl vehnäjauhoja
*
seesamin- tai unikonsiemeniä päälle

Kaada kylmä vesi kulhoon ja murusta hiiva joukkoon. Sekoita, kunnes hiiva on liuennut. Lisää myös öljy ja reilu ripaus suolaa. Sekoita grahamjauhot joukkoon ja lopuksi vielä vehnäjauhot vähitellen. Vaivaa taikinaa 10 minuuttia, kunnes taikina on pehmeää ja kimmoisaa. Nosta kulho peitettynä jääkaappiin yön ajaksi.

Laita uuni kuumenemaan heti ja leivo aamulla taikinasta sämpylöitä ja asettele ne vieri viereen leivinpaperin päälle syvälle uunipellille. Ripottele sämpylöiden päälle siemeniä ja anna sämpylöiden kohota liinan alla. Paista sämpylät uunin keskitasolla noin 15-20 minuutin ajan.

* * *

Peltiruokaa -keittokirja tarjoaa yksinkertaisen tavan valmistaa ruokaa - yhdellä ja samalla pellillä. Olen pitänyt tätä ihan normaalina kokkauksen muotona, mutta monet kerrat ovat osoittaneet, ettei näin olekaan. Asiat, joita itse on pitänyt itsestäänselvyytenä, ei olekaan sitä. Tämän saman on huomannut myös Viola Virtamo, joka haluaa nauttia sekä hyvästä ruoasta että vapaa-ajasta, jonka ruoan uunissa valmistaminen mahdollistaa. Samassa kattilassa valmistettavat ruoat ovat olleet jo vuosia esillä, mutta itselleni uunissa valmistaminen toimii paremmin. Pidän siitä, että ruoka valmistuu nopeasti ja vähällä tiskimäärällä. Mietin mitä raaka-aineita käytän arkena ruoanlaittoon, mutta mietin myös miten pääsisin helpoimmalla. Nykypäivän uunit tarjoavat tähän entistä enemmän mahdollisuuksia lukuisilla kypsennystoiminnoillaan.

Seikka, jota jäin kirjassa kaipaamaan, oli uunin jälkilämmön hyödyntäminen. Sen lisäksi, että kiertoilmauunissa voi kypsentää useampia ruokia yhtä aikaa, yhtä lailla uunin sammuttamisen jälkeen siellä kypsyisi helposti myös seuraavan päivän ruoka-ainekset. Puhumattakaan siitä, että joitakin raaka-aineita voi esikypsentää höyrytoiminnolla ja vasta sen jälkeen paahtaa kypsäksi. Tottuneelle kokkaajalle tämä kaikki on varmasti rutiininomaista keittiössä työskentelyä, mutta aloittelijat hyötyisivät neuvoista ja säästäisivät aikaansa kiireisinä arkipäivinä.

Peltiruokaa on oiva lisä keittiöön, kun kaipaat helppoutta etkä halua seistä lieden edessä turhan pitkään. Tavalliselle kotikokkaajalle reseptikokonaisuus antaa myös uutta repertuaaria arkiruokiin ja viikonlopun herkkuhetkiin.
Kipparin morsian. All rights reserved. © Maira Gall.