Lanttuwelllington

keskiviikko 18. joulukuuta 2019




Beef Wellington on klassinen liharuoka, jossa naudan sisäfilee kääritään taikinaan ja jonka täytteeksi tulee myös hanhenmaksaa ja duxellesmassaa eli pekoni-sienimassaa. On kulunut vuosikymmeniä, kun olen itse sitä viimeksi valmistanut. Olen kyllä syönyt sitä ainakin puolison valmistamana, mutta koska en juuri koskaan tilaa ravintolassa käydessäni liharuokaa, klassikosta on muodostunut itselleni suorastaan harvinaisuus. Eipä sillä, en edes tiedä mikä ravintola tätä ruokaa tarjoaisi.

Koska joulun tuoksut ja maut ovat ilmassa päivittäin, halusin tehdä wellingtonin lantusta. Olen nähnyt upeat kasvisversiot linssimurekkeesta ja punajuuresta tehtynä, mutta koska rakastan lanttulaatikkoa, halusin kokeilla kuinka lanttu taipuu wellingtoniin. Hyvinhän se taipui, vaikka parantamisen varaa jäikin. Sen verran maistuvaa oli, että aion todellakin valmistaa sitä uudestaan. Voimakkaat ja runsaat maut vetoavat näin pimeään aikaan ja mikäli syöjiä olisi enemmän, voisin valmistaa kasviswellingtonin useammallakin tapaa. Seitanista saisi laitettua todella lihakimpaletta muistuttavan vaihtoehdon.

Lanttuwellington on hieman työläs valmistaa, mutta kokkaushetkeen voi valmistautua hieman oikoen ja etukäteen valmistellen. Osta siis voitaikina kaupan pakastealtaasta ja kypsennä ainakin lantut etukäteen, niin varsinainen ruoanlaitto sujuu mutkattomammin. Mikäli linssitäyte ja punaviinikastike ovat myös valmiita, jäljelle jää enää kokoaminen ja wellingtonin ulkonäkööön paneutuminen. Minun lanttuwellington ei nyt kyllä kauneudella pääse koreilemaan, mutta onneksi maku oli erinomainen. Tästä ohjeesta riittää syötävää 4-6 henkilölle pääruokana, joulupöydän osana useammallekin. Koska taikinoidun lantun joukossa on myös linssejä, erillistä lisäkettä ei tarvitse miettiä. Itselleni olisi lisänä toki pikkelöidyt kasvikset maistuneet.


Lanttuwellington punaviinikastikkeella

1 iso lanttu paksuksi viipaloituna tai 1 pieni pyöreä lanttu per syöjä
1 dl pähkinöitä rouhittuna
öljyä paistamiseen
1 sipuli hienonnettuna
5 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 porkkana raastettuna
kuivattua timjamia
0,5 dl kuivattuja sieniä jauhettuna tai 250 g tuoreita sieniä
2-3 tl kanelia
1-2 tl kardemummaa
4 lehtikaalin lehteä hienonnettuna
1 prk (230 g) kypsiä linssejä
loraus balsamicoa tai punaviinietikkaa
suolaa, mustapippuria

Lisäksi:
500-700 g voitaikinaa
siirappia
1 kananmuna voiteluun
seesaminsiemeniä koristeluun

Tarjoiluun:
punaviinikastiketta tai mustaherukkahilloketta
pikkelöityjä kasviksia
tuoreita yrttejä

Kuori lanttu ja viipaloi paksuksi viipaleiksi, ellet ole löytänyt kaupasta pieniä, pyöreitä lanttuja. Keitä ne suolavedessä kypsiksi.

Paahda pähkinät kuivalla paistinpannulla ja siirrä ne syrjään.

Kuullota sipulit samalla pannulla öljyssä. Mikäli käytät tuoreita sieniä, lisää ne tässä kohti paloiteltuna joukkoon. Nosta porkkanaraaste ja mausteet mukaan, anna paistua joitakin minuutteja.

Lisää hienonnettu lehtikaali joukkoon ja paista hetki. Kaada huuhdellut linssit joukkoon ja kuumenna. Maista seosta, lisää pähkinät, jauhettu sieni ja tarpeen mukaan suolaa, mustapippuria ja balsamicoa. Anna täytteen jäähtyä.

Tee seuraavaksi punaviinikastike, ohje alla.

*

Kokoa lopuksi wellington jäähtyneestä lantusta ja täytteestä.
Kauli voitaikina ohueksi levyeksi leivinpaperin päälle. Wellingtonista on tarkoitus tehdä noin 10-15 cm leveä pitkulainen pötkö, joten tarkista, että taikinassa riittää tarpeeksi leveyttä. Jätä levyn laitaan noin sentin vara ja lusikoi täytettä pitkäksi pötköksi.

Asettele seuraavaksi kokonaiset lantut tai lanttuviipaleet linssitäytteen päälle. Kaada siirappia varovasti lanttujen päälle. Taita taikina sen jälkeen kanneksi lanttujen päälle ja painele taikinan reunat sormilla yhteen. Painele sauma vielä kertaalleen haarukalla tiiviiksi, jotta paketti pysyy varmasti kasassa.

Tee tähteeksi jääneestä taikinasta koristeita pintaan. Voitele wellington lopuksi kananmunalla ja ripottele päälle seesaminsiemeniä. Paista lanttuwellingtonia 200 asteessa noin 30-40 minuuttia tai kunnes sen pinta on kauniin ruskea.

*

Punaviinikastike
öljyä
2 salottisipulia hienonnettuna
5 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 selleri paloiteltuna
2 porkkana paloiteltuna
1-2 rkl tomaattipyreetä
5-7 dl punaviiniä
5 dl lihalientä
rosmariinin oksa ja/tai tuoretta timjamia
suolaa, mustapippuri

Freesaa juureksia öljyssä joitakin minuutteja. Lisää tomaattipyre joukkoon ja paista hetki. Kaada viini mukaan ja keitä, kunnes lientä on puolet jäljellä. Lisää sen jälkeen lihaliemi ja rosmariini ja jatka keittämistä.  Kastikkeen valmistamiseen menee noin tunti. Siivilöi kastike, maista ja mausta suolalla ja pippurilla.

Jouluisat kardemummakeksit

keskiviikko 11. joulukuuta 2019








Leivon joka joulu satsin joulukeksejä ja useimmiten juuri näitä kardemummakeksejä. Olen pitäytynyt perinteisissä versioissa ja tehnyt kaneli- ja pähkinäkeksejä sekä lusikkaleipiä. Ilo olikin suuri, kun näin aikoinaan Koti & Keittiö -lehdessä kardemummakeksin ohjeen. Osui ja upposi! Mieskin ahmi näitä ison keon. Toki näitä pikkuleipiä voi syödä pitkin vuotta, mutta miellän nämä niin jouluisiksi, että leivon kardemummakeksit vain joulukuussa. Muodoksi valikoitui vuosia sitten enkelit, sillä mummoni rakasti erilaisia enkelihahmoja. Muotitkin ovat makuuni juuri sopivan kokoisia, sillä pidän nimenomaan pienistä makupaloista.

Kardemummakeksit viehättävät vuosi vuodelta yhä suurempaa joukkoa, leivo sinäkin näitä keksejä tänä jouluna!

Kardemummakeksit 

4-5 dl vehnäjauhoja
1,5 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2 tl kardemummaa
200 g kylmää voita
1 muna

Mittaa kuivat aineet kulhoon ja sekoita ne. Paloittele voi päälle ja nypi jauhoseoksen joukkoon.

Lisää muna ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Jos taikina tarttuu vielä käsiin, lisää vehnäjauhoja. Muotoile taikinasta pallo, kääri se kelmuun ja laita jääkaappiin tunniksi.

Jauhota leipomisalusta, kauli taikinasta ohut levy ja ota haluamillasi muoteilla keksejä. Paista keksit 175 asteessa 7-10 minuuttia. Koristele jäähtyneet keksit halutessasi tomusokerilla.







Voissa paistettua juuriselleriä

maanantai 9. joulukuuta 2019



Juuriselleri eli mukulaselleri on tullut jäädäkseen ja herkuttelemme sillä yleensä syksyisin, mutta aivan liian vähän edelleen. Onneksi mukulaselleriä saa pitkin talvea, joten juureksella pääsee herkuttelemaan varsin pitkän kauden. Tämä jykevä juures on parhaimmillaan kokonaisena paahdettuna, mutta kyllä sellerimuusikin saa veden herahtamaan kielelle. Vielä kun juuriselleriä saisi useammin kokonaisena kaupasta, tulisin asteen verran onnellisemmaksi! Jos et vielä ole uskaltautunut valmistamaan juuriselleriä, rohkaise mielesi nyt. Älä anna vanhojen muistojen pilata makuelämystä, paahdetulla juurisellerillä ei ole mitään tekemistä liemijuuresten kanssa.

Tällä kertaa söimme kalan sijaan juuriselleriä alkuruoaksi ja vaikka makumaailma viekin aivan toiseen suuntaan kuin suolainen kala, se ei ole yhtään sen huonompi. Alun perin olin ajatellut laittaa pinnalle myös merileväkaviaaria, mutta unohdin ostaa sitä. Mutta ei hätää, alkupala oli maukas ihan näin pelkistetympänäkin versiona. Paahdoin juurisellerin edellisenä päivänä, jolloin alkuruoka valmistui varsin nopeasti. Tukevamman muunnelman näistä pihveistä saisi leivittämällä ne korppujauhoissa, ehkä ensi kerralla sellaista sitten.


Voissa paistettu juuriselleriä

1 kokonainen juuriselleri
30-50 g voita + paistamiseen
suolaa
*
ranskankermaa tai kermaviiliä
suolaa, mustapippuria
sitruunanmehua
punasipulia hienonnettuna
tilliä hienonnettuna
merileväkaviaaria

Kuumenna uuni 200 asteeseen.
Harjaa juuriselleriä juoksevan veden alla ja kuivaa ylimääräinen vesi pois. Hiero voi sen jälkeen sellerin pintaan ja ripottele suolaa päälle. Kääri juuriselleri folioon ja paista 1-2 tuntia uunissa, kunnes se on pehmeää. (Poista folio ja paahda selleriä vielä hetken aikaa, jotta siihen tulee kaunis väri.)

Mausta ranskankerma sitruunanmehulla, tillillä, suolalla ja pippurilla.
Leikkaa juuriselleri viipaleiksi. Paista viipaleet sen jälkeen kuumalla pannulla voissa molemmin puolin.

Nosta juuriselleripihvit lautaselle ja lusikoi ranskankermaa päälle. Ripottele pinnalle vielä punasipulia ja tilliä.





Maista juuriselleriä myös kokonaisena paahdettuna sienikastikkeen tai tahinin kera sekä pyreenä kalan kylkeen! Näin joulun aikaan maistuu myös juuriselleri-omenasalaatti savulohen kera tai osana joulupöytää.

Juurisellerin lisäksi myös sipulia kannattaa paahtaa kokonaisena, sillä pitkään uunissa muhineena siitä muodostuu todellinen herkku! Söimme sipulit viimeksi porsaankyljysten lisukkeena, mutta ne sopivat erinomaisesti talviseen salaattiin tai suuremman määrän voi soseuttaa ja jalostaa salaatinkastikkeeksi.

Kevätloma Saariselällä

perjantai 6. joulukuuta 2019



Tämä vuosi on ollut siitä poikkeuksellinen, että olen käynyt kahdesti Lapissa. Kahdesti! Miten mahtavaa. Viimeisin reissu suuntautui Hetta-Pallas -vaellusreitille, sitä edeltävä Saariselän upeille keväthangille. Olen käynyt pohjoisessa lukemattomia kertoja ja kohteena on useimmiten ollut hiihto- ja laskettelumaastot. Näin kun joulu alkaa hiipiä mieliin, muistin juuri olleeni kymmenen vuotta sitten viettämässä joulua Lapissa. Ah, se oli ihanaa! Lunta, pakkasta, pimeyttä ja jouluruokia. Pukista ei nähty vilaustakaan, vaikka lahjakassi oven takaa löytyikin. Lapin taikaa on metsästetty joskus kesäisinkin, mutta niistä reissuista on jo niin kauan, että kesämatkakin kutkuttelisi hieman. Mutta toisaalta ei niinkään, kun mietin sitä jumalatonta hyttysmäärää! Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän nautin Lapin laiskan pulleista lomista. Vaikka kyllä näillä kaikilla pohjoisen reissulla on saatu hiki pintaan! Niin myös viime huhtikuun kevätlomalla Saariselällä.

Veljen poppoo oli varannut seurueillemme komeat mökit puolen tunnin matkan päästä Saariselän keskustasta, me puolestamme suunnittelimme ruoat ja juomat tälle viikon ajalle.  Mökin sijainti oli täydellinen, sillä pihasta pääsi suoraan lähiladulle hiihtämään ja koirat saivat kirmata ja leikkiä ulkona kaikessa rauhassa. Sadan metrin päässä yöpyi joukkomme toinen puolikas ja iltaisin illallistettiin aina yhdessä. Olikin mukavaa tehdä ruokaa suuremmalle joukolle, kun enimmäkseen sitä tulee kokkailtua vain meille kahdelle. Tunne oli molemminpuolinen, sillä veljeni, kälyni ja kälyn veli perheineen olivat innoissaan ennen kaikkea siitä, ettei ruokia tarvinnut itse miettiä. Silloin tällöin pääsi istumaan valmiiseen pöytään, toisinaan sai osallistua itsekin ruoan valmistamiseen. Koko porukalle maistuivat erinomaisesti esimerkiksi nämä corn flakeseilla kuorrutetut kanapalat, burgundinpata hirvenlihasta sekä mökin vuokraajalta ostettu poronpaisti mustikka-portviinikastikkeella. Myös mustikkainen pannacotta nokipannukahvineen oli hitti! Ensimmäisen yhteisen illan pelastus oli raclette, johon ei tarvinnut muuta kuin pilkkoa ainekset pöytään.






Pääsiäisloma Saariselällä oli varsin monipuolinen ja laiskotellakin ehdittiin, vaikka sukset oli jalassa useampana päivänä. Hiihtämässä käytiin niin mökiltä lähtevällä lenkillä kuin Saariselän pidemmillä kierroksilla. Laskettelurinteeseen uskaltautui niin joukon pienimmäinen kuin vanhinkin! Meidän porukalle laskuista riitti vauhtia riittämiin enkä itse kyllä kovin jyrkkiin mäkiin enää uskaltaudukaan. Edellisestä laskusta oli varmaan kulunut pari vuosikymmentä, hah! Mutta kivaa tietysti oli ja talvella voisi suunnata vähän lähemmäksikin laskettelemaan. Mieheltäkin lähti iästä se parikymmentä vuotta, kun vuokrasi itselleen laudan alle.

Aivan keskustasta bongattiin myös Angry Bird Activity Park, joka oli pienimmän väen mieleen. Kylpyläänkin osa joukosta yritti suunnata, mutta poreilut jäi väliin, paikan auetessa vasta puolen päivän aikaan. Vaikka suuntaamme Lappiin luonnon ja ulkonaolon vuoksi, tälläkin reissulla sisäaktiviteetteja olisi löytynyt varsin monipuolisesti joogasta keilaukseen. Sen verran lomamoodissa oltiin tällä lomalla, että kylpylän lisäksi missattin myös kultamuseo, sillä emme tarkistaneet aukioloaikoja ajoissa.

Lomaviikon viimeiset sporttailut otettiin sitten Suomen pisimmässä pulkkamäessä! Vauhti kiihtyi todella hurjaksi pehmeästä sohjolumesta huolimatta, mutta 3-vuotias hihkui vain ilosta ensimmäisessä mäessä. Jaloilla sai todella hidastaa vauhtia, sillä aika ajoittain meinasi itseäkin hirvittää. 1200 metriä pitkä mäki laskettiin muutamaan otteeseen rennolla meininkillä, sillä meitä odotti alhaalla kuski, joka heitti meidät takaisin Kaunispään huipulle. Mäen alaosasta löytyi pulkkia, mutta osa oli varsin huonossa kunnossa. Jos siis suuntaat Saariselälle, nappaa oma pulkka mukaan, jos vain autoon mahtuu. Me vuokrasimme parit pulkat keskustasta mukaan, sillä emme tienneet pulkkien olemassaolosta ja kunnosta etukäteen mitään.

Aurinkoinen kevätloma teki tehtävänsä ja parasta oli tietysti yhdessäolo perheen kera! Sopivassa suhteessa liikuntaa ja lepoa, hyvää ruokaa, auringon lämmössä hengailua ja päivän päätteeksi saunomista. Lapin upeat tunturit ja maisemat jättivät melkoisen muistijäljen!

Toisille Lappi on huomattavasti tutumpi paikka kuin minulle, monet tuttuni sen sijaan eivät ole käyneet Lapissa koskaan. Tästä on aina yhtä hämmästyttävää kuulla, sillä pohjoiseen pääsee mielestäni varsin helposti melkein millä tahansa kulkuneuvolla. Toki ymmärrän sen, että lukemattomat suomalaiset suuntaavat ulkomaille valon ja lämmön perässä, mutta itsehän en oikein aurinkorannoilla viihdy. Matkustan mielelläni minne vain, mutta kaipaan lomilla muutakin tekemistä kuin makaamista ja lukemista. Ja vaikka vastaavasti itseltäni on moni eksoottinen maa ja ranta kokematta, uskallan sanoa Lapin olevan ihan yhtä kiehtova määränpää! Samaa sanovat ne tuhannet ulkomaalaiset, jotka lentävät Lappiin lumen, luonnon ja revontulien perässä. Toivoisinkin, että kaikki suomalaiset pääsisivät edes kerran elämänsä aikana kokemaan Lapin lumoavuuden. Vuodenajallakaan ei ole niin väliä, sillä luonto on todella ainutlaatuinen, kun matka jatkuu Rovaniemeltä pohjoiseen ja kohti vähemmän asutettuja alueita.












Gnocchit sienikastikkeella

keskiviikko 4. joulukuuta 2019



Gnocchit ovat alun perin Italiasta lähtöisin, mutta ovat onneksemme rantautuneet meillekin jo vuosia sitten. Nämä taikinapallerot tehdään yleensä perunoista, mutta olemme valmistaneet niitä myös palsternakasta ja bataatista. Kaupastakin olemme valmiit versiot muutamaan kertaan ostaneet sillä niistä saa pyöräytettyä varsin nopeasti arkiruoan. Jos nämä perunatyynyt ovat sinulle vielä tuntemattomia, testaa kerran ja huomaat, että ne hurmaavat pääsääntöisesti kaikki ruokapöydässä istuvat.

Gnocchit sopivat erittäin hyvin myös fiinimpään pöytään ja olemme tehneet niitä usein osaksi pidempää menukokonaisuutta. Gnocchit siis sopivat alku- tai väliruoaksi tai ihan arki-iltana pikaruoaksi kastikkeen kera tai paistokseksi uuniin tomaattikastikkeen ja mozzarellan kera. Vaihtoehtoja on niin paljon kuin keksit, mutta omia suosikkisoosejani ovat gorgonzola- ja pähkinäkastike sekä erilaiset yrttipestot. Ja jos kastikkeita ja lisukkeita voi vaihdella mielin määrin, sama pätee myös taikinaan. Taikinan voi tehdä pelkästään tähteeksi jääneestä muusista ja jauhoista ja jättää munat ja juuston pois. Tärkeintä on, että taikina on muovattavissa eikä se ole kumimaista tai irtonaista.

Taikinasta tulee varsin hulppea määrä gnoccheja, joten näistä riittää isommallekin porukalle alkuruoaksi tai lisukkeeksi. Toinen vaihtoehto on pakastaa keitetyt gnocchit ja näin niistä pääsee sitten myöhemminkin nauttimaan varsin helposti.

Perunagnocchit sienikastikkeella

1 kg jauhoisia perunoita
4 keltuaista
suolaa
2-4 dl vehnäjauhoja
2-3 dl parmesania

Keitä tai paahda perunat kuorineen ja kuori hieman jäähtyneenä. Soseuta perunat ja lisää muut aineet joukkoon. Lisää jauhoja sen verran, että taikinaa voi muotoilla. Varo tekemästä liian paksua taikinaa. Maista taikinaa ja mausta tarvittaessa lisää.

Kumoa taikina jauhotetulle alustalle  ja tee taikinasta noin sormen paksuisia tankoja ja leikkaa veitsellä noin sentin mittaisia paloja. Paina halutessasi haarukalla koristejäljet toiselle puolelle. Kun olet leiponut koko taikinan gnoccheiksi, keitä ne suolalla maustetussa vedessä kypsiksi. Gnocchit ovat valmiita, kun ne nousevat pintaan. Jäähdytä ja paista juuri ennen tarjoilua voissa salvianlehtien kanssa rapeiksi.


Sienikastike
400 g siitake- tai metsäsieniä
50 g voita
1 salottisipuli hienonnettuna
2-4 dl kermaa
1 dl parmesania
tuoreita salvianlehtiä
paahdettuja pähkinöitä

Paista kuumalla, kuivalla pannulla sienistä kosteus pois. Lisää voi ja sipuli, kuullota hetken aikaa. Kaada kerma ja osa salvianlehdet joukkoon, kiehauta. Lisää lopuksi juusto ja maista kastiketta.

Kun kastike on valmis, annostele gnocchit lautasille ja lusikoi kastiketta päälle. Koristele pähkinöillä ja paistetuilla salvianlehdillä.

* * *
Testaa myös suppilovahvero- tai palsternakkagnocchit!
Kipparin morsian. All rights reserved. © Maira Gall.