Heinäkuun kuulumisia

Heinäkuusta muodostui blogin lomakuukausi, vaikka itse en varsinaisesti lomaillutkaan. Säästä en valittanut silloin enkä nyt, mutta totean samaa niin kuin moni muukin. Heinäkuu meni heittämällä ohi! Jokainen kesä tuntuu kuluvan niin, että kesäkuussa odottaa vain lämpimiä päiviä ja kasvun pyrähdystä puutarhassa. Heinäkuussa puutarha villiintyy täysin eikä päivien tunnit riitä mihinkään. Ja se sää nyt vaihtelee niin kuin on aina tehnyt. Niin pitääkin. Sitten onkin elokuu ja sitä miettii kuinka pitkään kesästä ehtii vielä nauttia.

Kesäkuussa ihastelimme tyhjiä kalenteriamme ja viikonloppujen vapautta. Totutusti tiesimme tilanteen muuttuvan ja näin kävi. Mies on viime kuun valittanut, että olemme koko ajan jossain menossa jossain ja hän vain haluaisi oleskella mökillä. Itsehän olisin halunnut mennä sinne tänne melkeinpä päivittäin, joten päädyimme jonkinlaiseen välimuotoon.

Kuluneesta heinäkuusta voi sanoa ainakin sen verran, että olemme nauttineet aamiaisen terassilla kiitettävän usein. Illallinen on syöty ehkä tavallista useammin sisällä, sillä emme halua värjötellä ulkona toppavaatteet kylmän ruoan edessä vain siksi, että on kesä. Mökin uusi hiiligrilli on välillä huudattanut taivaille kirosanoja, mutta hyvin siellä ovat paistuneet niin kalat kuin lihatkin. Oman puutarhan kasvit ovat helpottaneet ruoan laittamista välillä kovastikin ja lautaselle on päätynyt helpot pasta- tai risottoannokset. Täysin uusia ruokia on tullut kokattua tavallista vähemmän, mutta kiireisenä heinäkuuna se ei haittaa yhtään. Täytyyhän tilaa jäädä sitruunalla ja valkoviinillä maustetulle vihanneskeitolle, frittikasviksille sekä perunoille & sillille!

Aikaa on järjestetty myös jokavuotisille pyrähdyksille lähiseudun ravintoloihin. Jo useampana kesänä olemme ajaneet Mänttään ihastelemaan Pekilon kuvataideviikkoja ja Serlachius museoiden antia, mutta onneksemme olemme nyt parina vuonna päässeet sinne myös syömäänkin. Kerran jäimme lounasta vaille ja vahingosta viisastuneena teimme Gösta-ravintolaan pöytävarauksen. Viime vuonna herkuttelimme näin. Ruoka oli taattua laatua tänäkin vuonna enkä olisi voinut enempää pyytää. Alkuun grillattua purjoa, mozzarellaa ja tomaattivinegrettiä. Pääruoaksi rakuunalla maustettua kauraa, korvasieniä, paahdettuja porkkanoita sekä parmesanvanukas. Loppuun vielä lakritsiparfait raparperilla ja lakritsikakulla.  Saman päivän aikana kurvasimme ensimmäistä kertaa myös Oriveden taidekeskus Purnuun. Ensimmäistä kertaa kävimme loppukuusta myös Lapinlahden Taidemuseo Eemilissä. Monta kertaa olemme ajaneet siitä ohi, mutta vasta nyt maltoimme pysähtyä uudelle museolle.

Asteen verran lähempää löytyy toinen kesäkohteemme - Kangasalan Paakari. Tällä kertaa nautin lounaaksi caesarsalaatin haukimurekkeella ja paistetut muikut. En voinut vastustaa muikkuja, sillä en saa niitä kotona. Ravintolassa on yleensä myös maksaa tarjolla ja jos yhtään maksasta pitää, se on varma valinta. Ja päivän kala. Mikä tahansa siis loppupeleissä. Käynnin Kangasalla kruunaa ravintolan alakerrassa sijaitseva leipomo, josta voi ostaa herkut mukaan.

Heinäkuussa pääsin viimein myös maistelemaan ensimmäisen kerran Baba`s Kitchenin falafelit. Paikkaa on hehkutettu monesta suusta eikä suotta! Kannattaa suunnata Tullintorille, kotiin näitä herkkuja ei vielä kukaan tuo.

Enemmän kuin pari kertaa pääsin myös pizzan makuun. Mies väänsi pizzoja parillakin mökillä, mutta Pizzeria Lucan makuihinkin ehdittiin uppoutua. Ihanaa, että Sitkon lisäksi Tampereella on toinenkin hyvä pizzarafla.

Heinäkuun päiviin on mahtunut myös pyöräilyä, terassijuomia, Arboretumin ihailua, mansikoiden ja yrttien pakastusta, puutarhatöitä, leffailtoja,  kirjojen lukemista ja sukulaisten syntymäpäiviä pitkin Suomea. Kun tähän lisää vielä kaikki muut pakolliset menot, työt ja opiskelut, en ihmettele yhtään heinäkuun katoamista kartalta. Tietynlainen arkeen palautuminen on ollut tervetullutta. Toisaalta on ihanaa, kun tietää, ettei kesä loppunut tähän ja lomaakin on vielä edessä.