Tämän viikon maanantaina alkoivat jälleen Saksan viiniviikot eli Riesling- ja Spätburgunder -viikot. Toki olen aiemminkin siemaillut Rieslingia, mutta koskaan aiemmin en ole käynyt tutustumassa viineihin ravintoloiden teemaviikoilla. Tänä vuonna pääsin mukaan hulinaan Saksan viinitiedotuksen kutsumana ja innolla otin kutsun muiden tamperelaisten bloggareiden kanssa vastaan. Eilen tulikin sitten vedettyä tuhti setti ruokaa ja juomaa viidessä eri ravintolassa. Tampereelta Riesling-viikoilla ovat mukana Finlaysonin Palatsi, Champagne Bar Santé, Masuuni, Ravintola C, Ravintola Näsinneula, Kitchen& Bar Dabbal, Henrik´s, Gastropub Tuulensuu sekä Hella & Huone.
Ilta oli erittäin onnistunut ja oli mahtavaa päästä maistelemaan monenlaisia rieslingeja! Meidän seurueessamme viiniasiantuntijuutta edustivat Katri ja Heikki Pullonhenki-blogista itseni ja puolison enemmän keskityttyä ruokaan. Toki siinä kaiken maistelun ohessa analysoimme yhdessä koko pakettia ja olikin hauska huomata, miten välillä mielipiteemme erosivat suurestikin ja toisinaan taas nyökyttelimme yhteen ääneen viinien vivahteista. Illan viimeiseen ravintolaan kokosimme sitten koko jengin yhteen ja puimme illan antia nauttien vielä iltapalaksi kolmen ruokalajin illallisen.
Finlaysonin palatsi
Rieslingin saloihin tutustuminen alkoi Finlaysonin Palatsista, jossa ei olekaan tullut käytyä pitkään aikaan. Olen ollut siinä uskossa, että se on nykyisin tilausravintola eikä sinne voi noin vain kävellä sisään. Nettisivujen mukaan Palatsi tarjoilee tiistaista perjantaihin liikemieslounasta, joten kovin olin väärässä. Toki Palatsissa järjestetään paljon yksityistilaisuuksia ja juhlia, mutta nauttimaamme Riesling-menua voi mennä nauttimaan ravintolaan melkeinpä milloin tahansa aina toukokuun loppuun saakka.
Maistelukierros aloitettiin lasillisilla Schloss Schönborn Rheingau Riesling Brutia. Kuiva, mineraalinen ja näin omin sanoin mukavan vihreää ja juotavaa. Juoma sopi yllättävän hyvin myös pääruoalle.
Alkuruoan kanssa joimme Carl Loewen Alte Reben Rieslingiä, joka sopi hyvin parsalle ja hollandaisekastikkeelle ja kevensi kokonaisuutta. Ravintolapäällikkö Ismo Nieminen kertoi viinin valmistajan parhaiden viinien juontavan 1800-luvun lopulla istutettuihin köynnöksiin, jotka ovat edelleen voimissaan. Meidän lasillisemme oli neljän tarhan fiksaus, joten aivan niin historiallista ja kallisarvoista viiniä emme nauttineet.
Vastapainoa Rieslingille näiden teemaviikkojen aikana tuo punaviinirypäle Spätburgunder, joka on itselleni melko vieras. Yleisemmin sitä nimitetäänkin Pinot Noiriksi. Kyseessä on suosituin saksalainen punaviinirypäle, josta saadaan sametin pehmeitä ja täyteläisiä viinejä. Spätburgunder sopii loistavasta aasialaisille ruoille, grillatulle lohelle, ankan, lintujen ja muiden riistaruokien kylkeen.
Pääruoaksi söimme paistettua viiriäistä, pekoniportobelloa, kasvisröstiä, maissipyreetä ja kirsikkakastiketta. Punaviini ei ollut oikein kenenkään meidän makuumme eikä se pärjännyt annoksen rasvaisuudelle. Pelkästään kasvislisukkeiden kanssa viini toimi paremmin, mutta niitäkin oli annoksessa asteen verran turhan paljon.
Jälkiruokaviini Paulingshof Kestener Paulinshofberg Riesling Auslese oli sellaisenaan hyvää, mutta sitruunatartaletin kanssa se ei ollut omaan makuun kovin mieluisa. Makukokemus jäi aika tasapaksuksi ja olisin toivonut viinin päinvastoin raikastavan makeaa tartalettia.
Champagne bar Santé
Tamperelaiset ovat päässeet nauttimaan hyvistä kuohuvista jo muutaman vuoden ajan Tammerkosken tuntumassa sijaitsevassa samppanjabaarissa. Santé tarjoilee myös puna- ja valkoviinejä, mutta pääpaino on samppanjoissa ja kuohuviineissä, joita saa myös laseittain. Juoman lisäksi voi nauttia myös juustoja, leikkeleitä ja pieniä tapaksia. Pieni ja tunnelmallinen samppanjabaari on helmi, johon kannattaa poiketa sisään ilman sen suurempia syitä juhlaan. Jokainen päivä on hyvä nauttia kuohuvaa!
Paikan omistaja Tuula Tikkanen otti meidät iloisin mielin vastaan ja kaatoi maistettavaksemme kolmea erilaista kuohuviiniä. Ensimmäisessä lasissa oli Moselin alueen Markus Molitor Riesling Sekt, toisessa Manufactory Lieser Belle Epoque. Kolmas lasillinen oli näistä kaikista makein (vaikkei suinkaan makea) ja helpoiten juotava Dr. Pauly Bergweiler Riesling Sekt. Ryhmämme suosikki oli kuitenkin Belle Epoque. Tuulan ja Santén tarinaa löydät Pullonhenki-blogista.
Ilveksen katutason Masuuni on jäänyt itseltäni täysin paitsi. Hämärästi muistan käyneeni siellä joskus illallisella, mutta hyvin hämärästi. Olikin mukava päästä nauttimaan itselle uuden ravintolan tarjoiluista.
Koska iltamme piti sisällään useamman ravintolan ja ruoan, päädyimme syömään ainoastaan alku- ja pääruoat. Masuunin varsinaisessa Riesling-menussa on kuitenkin neljä ruokalajia ja se on tarjolla 21.5.2016 saakka.
Saimme ensimmäiseksi ruokahalun herättäjäksi kurpitsasipsit artisokkakreemillä. Erittäin maistuvat ja antoivat luvan odottaa paljon seuraavilta ruoilta.
Alkuruoaksi saimme lautaselliset valkoista parsaa ja savustettua kukkakaalia kahvivinegretillä. Annos tuoksui erittäin savuiselle ja ulkonäkö ei oikein hurmannut. Maku sentään oli kohdillaan ja suurena savuisten makujen rakastajana ihastuin tähän ruokaan niin, että söin lautasen tyhjäksi. Niin, olenkin jättänyt kertomatta, että en voinut syödä kaikkia illan aikana tarjoiltuja ruokia loppuun. Sanalla sanoen hirvittävää, mutta muutoin loppuillan ruoat olisi jäänyt maistamatta kokonaan. Kuulin toisen ryhmän urhoollisesti nauttineen kaikki menun ruoat, mutta itse en siihen olisi pystynyt.
Mutta tähän alkuruokaan vielä sanottakoon, että valkoinen parsa hukkui täysin savun alle eikä päässyt arvoiseensa osaan. Tarjotun viinin kanssa (Zimmermann-Graeff Classic Riesling) Heikki totesi jälkimaun olevan tuhkakuppimainen eikä asiasta kyllä voinut olla eri mieltä. Viini kadotti haarukallisessa myöskin kahvin maun, mutta ilman viiniä kahvi kyllä maistui. Tämä annos varmastikin hajottaa mielipiteet, sillä meidän pöydässämme taisin liputtaa annoksen puolesta 1-3 vastaan.
Pääruoalla saimme laseihin Preussens Gloria Trockenia ja lautaselle parsaa hollandaise-kastikkeella, briossilla, pinaatilla ja uppomunalla. Kastike oli sellaisenaan asteen verran suolaista, mutta yhdessä leivän ja parsan kanssa maku kuitenkin tasoittui. Uppomunamme olivat ikävä kyllä aivan liian kypsiä eikä keltuaisen valuvuudesta ollut tietoakaan. Kokonaisuutena annos jäi vaisuksi ja olisinkin kaivannut pienen määrän esimerkiksi graavi- tai kylmäsavulohta ylevöittämään annosta. Ruoat eivät olleet kovinkaan tasapainossa keskenään.
Ravintola C
Illan neljäs kohteemme oli ravintola C, joka oli valinnut teemaviikkojen viineiksi makeammat Riesling-viinit. Ravintolan toisen omistajan, Christina Suomisen mukaan niitä ei ollut helppo löytää, sillä makeita viinejä hieman syrjitään ja ihmiset juovat pääasiassa kuivia valkoviinejä.
Alkuun nautimme lasilliset rosekuohuviiniä Solter Sekthaus etikka-, peruna- ja lanttusipsien kanssa. Vaikka juoma oli todella herkullista, huomioni kiinnittyi ensimmäiseksi jäätävän hyviin etikkasipseihin. Näitä voisin ostaa kassillisen saman tien! Christina luonnehti viiniä mesimarjaisaksi ja löysi siitä myös liimaa. Hmm, ammattilaisen analyysi on hieman toista kuin minun, mutta oli sipsienkin kanssa todella hyvää! Ruoan ja viinien yhteensopivuus on C:ssä ollut aina huippuunsa viritettyä ja siitä pitävät Christinan kanssa huolen Matti Kuukkanen-Fager ja MM-kisoissa loistavasti sijalle 8 sijoittunut Heidi Mäkinen.
Alkuruoka oli upeannäköinen ja mukavan keväinen. Ehdottomasti illan kaunein ja maukkain annos! Kokit olivat ottaneet hyvin huomioon sen, että kiersimme useammissa ravintoloissa ja saimme iltaan sopivat maisteluannokset voimassaolevalta menulta. Viskilän kukonpojan reittä, persiljapyrettä, Rääkkylän luomusiitakesieniä sekä kokonaisina että muruina leivän kanssa, koiranputkea sekä maahumalan lehteä ja kukkaa. Ruoan kanssa joimme Moselin laaksosta Toni Jost Bacharacher Hahn Riesling Kabinettia. Makeaa, petroolin tuoksua, sitruunaa ja persikkaa samassa lasissa.
Persiljan ja maahumalan vihreys ja viinin sitruunaisuus loivat ainutlaatuisen makuelämyksen ja tämä annos jää mieleen pitkäksi aikaa. Loistava osoitus siitä, miten makea viini sopii suolaisen ruoan kanssa yhteen.
Jälkiruoalla maistoimme myöhään poimituista rypäleistä valmistettua Korrel Riesling Auslese Paradise Nahea sekä maa-artisokkaa jäätelön, vohvelin ja murun muodossa sekä hillaa hillona ja moussena. Ei niin makean ystävänä tämä jälkiruoka valloitti minut täysin!
Hella & Huone
Illan viimeinen etappi suuntasi Sorsapuiston läheisyyteen Hellaan & Huoneeseen. Aivan alkuun ravintoloitsija Arto Rastas kertoi ravintolan uudistuvan. Heinä-elokuussa ravintolassa pidetään pop up -ravintola Alphaa, jonka ideana on nollahävikki, mikä tarkoittaa sitä, että kaikesta käytetään kaikki ja astiatkin syödään. Ravintolassa on myös tarkoitus kasvattaa yrttejä omaan tarpeeseen. Parin kuukauden jälkeen tilat remontoidaan, sisustusta muutetaan ja koko ravintolakonsepti uudistetaan. Tämän enempää Arto ei aiheesta halunnut vielä kertoa, mutta toisin sanoen nyt alkaa olla viimeiset kuukaudet käsillä nauttia illallisesta tutuksi tulleessa Hellassa & Huoneessa.
Rieslingin ja Spätburgunderin pariin meidät opasti sommelier Humberto Pulido-Garcés. Hän oli ottanut viinien teemoiksi huolettoman alun, pääruoalle asteen vakavamman linjan ja jälkiruoalle kevyen kesäisen päätöksen.
Ensimmäisenä saimme pienen snackin ruokahalun herättelijäksi. Kanansydänsipsin valkosipuli-timjamikreemillä, vaahterankukalla ja mustatorvisuolalla.
Alkuruoalle Humberto kaatoi raikasta puolikuivaa luomuviiniä, J.Bäumer Organic Riesling 2014 Rheinhessenistä. Sitruksinen, vihreä ja raikas viini. Makupariksi saimme kevyesti suolattua siikaa, pikkelöityä raparperia, raparperilientä, sitruunaverbenaa maustettuna, creme fraichea fenkolinsiemenistä sekä pieni fenkolisalaatti. Koristeena ja makua tuomassa saksankirveli, fenkoli ja piparjuuren versot yrtteinä. Maistuva yhdistelmä, vaikkakin olisin kaivannut kalaan lisää suolaa.
Pääruoan viininä oli Ahrista tuleva Meyer-Näkel "S" Spätburgunder 2013, jonka rypäleiden on annettu kypsyä kunnolla ja sen jälkeen ne on poimittu käsin. Humberto kertoi Meyer-Näckelin olevan laadukkaiden Spätburgundereiden pioneeri. Viini oli marjainen, kirsikkainen ja tammitynnyrissä kypsytetty. Ruoaksi glaseerattua karitsanniskaa ja punajuurta neljällä tapaa: paahdettuna, pyreenä, liemenä ja kuivattuna. Lisäksi mallasleipää ja kirnuvoita.
Väliruoaksi tai välijälkiruoaksi saimme kurpitsakakkua, joka ei ollut makeaa eikä suolaista. Yleensä pidän juuri tällaisista kakuista, mutta tällä kertaa koin sen turhaksi.
Varsinainen jälkiruoka koostui valkosuklaavanukkaasta, raparperista ja paahdetusta valkosuklaakristallista. Uutta vivahdetta annokseen toivat muutamat korianterinlehdet. Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen idea kotonakin. Viinintuottaja Weingut Andreas Schmitgesin 2010 Erdener Treppchen Riesling Auslese voiteli jälkiruoan alas. Helppo ja huoleton jälkiruokaviini.
Ilta herätti myös pienen innostuksen ruveta opettelemaan viinin saloja. Sommelierien ammattitaito ja tietomäärä on uskomaton ja olisi upeaa itsekin perehtyä eri rypäleisiin syvällisemmin. Valitettavasti tiedän ajan olevan tällä hetkellä niin tiukassa, että viinin opiskelut saavat vielä odottaa. Esimakua voi kuitenkin ottaa näin pienissä määrin piipahtamalla ravintoloissa ja kuuntelemalla tarinoita viinien takaa.
Riesling-viikot jatkuvat vielä ensi viikon loppuun, joten ota sinäkin suunta kaupungille. Ravintolat toivottavat tervetulleiksi myös pelkästään lasillisille, nyt on viinin juhla! Riesling-viikoilta löytyy listausta myös muiden kaupunkien anneista.
Kiitos kaikille ravintoloitsijoille, Saksan viinitiedotukselle ja seuralaisille upeasta illasta! Menossa mukana olivat Ripaus tryffeliä, Pullonhenki, Mansen muijat, Emmi Nuorgam, Savusuolaa ja Sivumaku.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.