Viehkeä Veneto - Orto Botanico di Padova / Kipparin morsian

Takana on herkullinen kevätloma Venetossa ja poden jonkinlaista lomakrapulaa. Ajatukset viipyilevät vielä viime viikossa ja selailen satoja (tuhansia) kuvia, joita puoliso pääasiassa räpsytteli. Koska matkavinkit ovat aina olleet toivottuja, teen bloggauksia tältäkin reissulta käsitellen ruokaa, ravintoloita, museoita, taidetta jne. Viehkeä Veneto -sarja vierailee Padovassa, Vicenzassa ja Venetsiassa. Veronaan emme tällä matkalla suunnanneet lainkaan, sillä olemme käyneet siellä jo aiemmin. Tervetuloa virtuaaliselle matkalle, joka alkaa nyt Padovan kasvitieteellisestä puutarhasta eli Orta Botanico Universitá di Padovasta.

Koska itselläkin on pienen pieni puutarha, olen aina innostunut käymään erilaisissa puutarhoissa. Toivon aina löytäväni ideoita, joita voisin toteuttaa omallakin pihalla, mutta ennen kaikkea haluan vain ihastella erilaisia kasveja ja kukkia. Olikin itsestään selvää, että myös Padovan puutarhaan täytyy ehtiä. Yritimme käydä siellä jo yhden kerran aiemmin tämän matkan aikana, mutta tuolloin juhlittiin Italian fasismista vapautumista ja yleisenä vapaapäivänä puutarhaan oli niin kammottava jono, että oli pakko kääntyä pois. Puutarha aukeaa onneksi jo aamuyhdeksältä, joten lähtöaamuna otimme heti herättyämme suunnan puutarhaan.

Padovan kasvitieteellinen puutarha on maailman vanhin edelleen samalla paikalla oleva puutarha ja se on osa Unescon maailmanperintöluetteloa. Puutarha on perustettu vuonna 1545 edistämään lääketieteen ja kasvitieteen tutkimusta. Nykyisin siellä toki kasvaa lääkeyrttien lisäksi muitakin kasveja. Kasvit on ryhmitelty erilaisiin elinympäristöihin ja kokoelmiin ja kokonaisuus on kyllä vaikuttava. Puutarhassa on myös aivan luonnonmukaista kasvustoa eikä kaikkea ole sliipattu millilleen.

Eniten pidin puutarhassa sen sadunomaisesta tunnelmasta ja runsaudesta. Kasvien erilaiset muodot ja koot oli luonnollisestikin osattu ottaa huomioon puutarhan suunnittelussa. Siihen pyrin itsekin, mutta ilman koulutusta toteutus ei ole niin yksinkertaista. Minun puutarhassa mennäänkin lähinnä yrityksen ja erehdyksen kautta vuosi vuodelta eteenpäin. Niin, ja nuo muurit, patsaat ja suihkulähteet olivat ihania, mutta sattuneesta syystä sellaisia ei taideta siirtolapuutarhalle saada. Koska säännöt. Ja raha. Pitäisiköhän laittaa lotto vetämään pitkästä aikaa?

Murattikujan kautta kuljetaan monimuotoiseen puutarhaan eli isoon kasvihuoneeseen, jossa on erilaisia ekosysteemejä trooppisille kasveille, Välimeren kasveille, Alppien kasvustolle, mehikasveille ja makean veden kasveille. Rakennuksessa hyödynnetään aurinkoenergiaa ja sen avulla yritetään saada ympäristövaikutukset minimiin. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että auringoenergiaa hyödyntäen tuotetaan kasvihuoneille niiden tarvitsemaa lämpöä ja vettä.

Ollapa tällainen puutarha Tampereellakin! Onhan meillä toki Arboretum, mutta sen puutarhassa ei riitä ihailtavaa talvipakkasille. Olitpa sitten koti- tai ulkomailla, älä missaa tällaisia henkeä salpaavia puutarhoja.