Grillattu juustoleipä kimchillä

Huolimatta kotimaisen kasvisvalikoiman laajenemisesta nyt kesän alussa, tietyt purkkituotteet vetävät toisinaan puoleensa tuoreita kasviksia enemmän. Näin on käynyt kimchin kanssa, joka tuntuu maistuvan kuukausi toisensa perään. Voisin haarukoida sitä suuhuni melkeinpä joka päivä ja näin ollen se tarkoittaa sitä, että kun vain näenkin jossain reseptissä käytettävän kimchiä, on pakko napata ohje ylös ja kokata mahdollisimman pian!  Tässä paistetussa leivässä onnistuin käyttämään kuivuvan leivän sopivasti pois ja upottamaan juuston tähteet täytteeksi yhdessä kimchin kanssa. Lopputulos oli maittava, mutta harmittavasti juustoa oli liian vähän. Ensi kerralla sitten tuplasti enemmän juustoa sisään.

Jos et ole vielä maistanut kimchiä tai Gochujangia, nappaa ne ensi kerralla kaupasta mukaan. Gochujang sopii hienosti grillatun ruoan maustajaksi ja siitä voi valmistaa nopeasti kastikkeen. Kimchi puolestaan maistuu ihan sellaisenaan lisukkeena ja osana ruokapöydän tarjontaa. Tuotteita löytyy hyvin jo marketista kuin marketista, joten etnisiä kauppoja ei varta vasten tarvitse etsiä.


Grillattu juustoleipä kimchillä
resepti Half baked harvest -blogista

2 rkl huoneenlämpöistä voita
1 valkosipulinkynsi raastettuna
2 rkl seesaminsiemeniä
*
2 rkl Gochujangia (korealaista chilitahnaa)
4 siivua maalaisleipää
2 dl kimchiä hienonnettuna
tuoretta basilikaa
2-4 dl juustoraastetta (emmental, fontina, cheddar)
*
tarjoiluun hunajaa ja basilikaa tai ruohosipulia

Sekoita voi, seesaminsiemenet ja valkosipuli keskenään pienessä kulhossa.

Levitä leipäsiivulle Gochujangia ja annostele sitten juustoraastetta, kimchiä, basilikaa ja vielä kerros juustoa. Nosta toinen leipäviipale päälle ja paina  kevyesti. Levitä voi leipäviipaleen päälle ja nosta leipä voipinta edellä kuumalle paistinpannulle. Anna paistua viitisen minuuttia tai kunnes leipä on kauniin värinen.

Levitä voi vielä voitelemattomalle pinnalle ja käännä leipä ympäri. Paista vielä toinenkin puoli kauniiksi ja rapeaksi.

Nosta leipä pois pannulta, halkaise ja asettele lautaselle. Valuta päälle hieman hunajaa ja ripottele yrtit päälle.

* * *

Mikäli pidät leivästä ja kimchistä, testaa myös tofu-kimchihampurilainen!

Kevätloma Amsterdamissa

Parin kuukauden takaisen Amsterdamin loman terävin kärki alkaa hälvetä jo muistista, joten on aika koota viiden päivän reissu kasaan. 

Kaupunki oli ollut pitkään lomakohdelistoillamme, mutta vasta tänä vuonna oli Amsterdamin vuoro. Se mitä tiesin entuudestaan, ei jäänyt varsinaisesti päällimmäiseksi mieleen. En siis hullaantunut kanavista ja tulppaaneista, vaikka ne tarjosivatkin kauneutta päivästä toiseen. Äläkä käsitä väärin, pidin kaupungista todella paljon ja matkustan mielelläni sinne uudestaan, mutta sydän ei pakahdu kanavien varsilla samaan tyyliin kuin unenomaisessa Venetsiassa. Mieleenpainuvinta Amsterdamissa oli uskomattoman rento fiilis. Edes tuhatta ja sataa töihin kiitävät pyöräilijät eivät saaneet tunnelmaa muutettua kireäksi ja kiireiseksi. Kaupunki henkii samaan aikaan outoa bisnesmaailman ja maaseudun tuntua, mutta jotenkin herkän tyylikkäästi. Paitsi ehkä punaisten lyhtyjen alueella, jossa ei juuri paikallisia näy. Kävelimme viimeisenä matkapäivänä de Wallenin alueen kautta ja olisi voinut jättää väliin pelkästään väenpaljouden vuoksi. Ellei sitten halua käydä katsomassa Amsterdamin vanhinta kirkkoa, Oude Kerkia. 

Parhaimman lomasesongin ulkopuolella matkustaminen (maaliskuussa) oli loistava valinta. Vihreys ei ollut vielä vallannut puita ja pensaita, mutta keväinen aurinko antoi kyllä parastaan. Turistimereenkään ei näin ollen törmätty kuin pari kertaa ja siitäkin päästiin nopeasti eroon. Taidemuseot olivat juuri niin upeita kuin osasin odottaa ja aamupäivisin teoksista pystyi nauttimaan kaikessa rauhassa. Tulppaanikaupunki sinänsä tuotti kukkasipuleidensa puolesta pettymyksen. Jokivarren kukkamarkkinoilla myytiin niitä samoja lajikkeita mitä löydän paikallisesta Plantagenistakin. Etsimiäni kukkasipuleita en tietenkään löytynyt, mutta mitäs näistä. Tällä lomalla jätimme myös Keukenhofin puutarhan upeine tulppaaneineen väliin, sillä en halunnut valtavan taidetarjonnan vuoksi tuhlata yhtään päivää muualle. Tulppaanit olisivat varmasti olleet jo upeassa loistossaan, mutta muu puutarha ei niinkään. Jos matkaan Amsterdamiin joskus vielä uudestaan, voisin yhdistää Keukenhofin esimerkiksi pidempään road tripiin tai matkustaa junalla muihin lähellä sijaitseviin kaupunkeihin. 

Mikäli pidät ruoasta, taiteesta ja vanhoista taloista, Amsterdam on kuin tehty sinulle. Joka nurkan takaa löytyy aina uusi kanava tai silta ihailtavaksi. Amsterdamin kanavakehä ei ole syyttä Unescon maailmanperintöluettelossa. Kanavan varret ovat täynnä upeita rakennuksia ja henkivät vanhaa tunnelmaa. Kahvilat ovat kahviloiden ja pubien yhdistelmiä, joissa voi nauttia niin yhden kahvin kuin tuhdin illallisenkin. Oluen voi nauttia paikallisten tyyliin holittomanakin ja keskustan alueella jäät todennäköisemmin pyörän kuin auton alle. Kaupungin tunnelman tavoitat parhaiten kävellen ja katujen ollessa huomattavasti leveämmät kuin Venetsiassa, eksyminenkään ei ole kovin todennäköistä. 

Jaan seuraavassa postauksessa vinkkejä ravintoloihin ja museoihin, mutta listaan tähän kolme parasta asiaa Amsterdamissa meidän lomamme aikana:

1) taidemuseot, joista erityisesti Van Gogh -museo

2) valtaisa ruokatarjonta, josta kannattaa maistella varsinkin indonesialaista ruokaa

3) kanavavarsilla käveleminen ja/tai kanavaristeily

Feta-melonisalaatti

Aurinkoisen kesäpäivän yksi maistuvimmista herkuista on yksinkertainen feta-melonisalaatti. Sopivaa haarukoitavaa silloin, kun ruoka ei helteellä maistu, mutta jotain olisi syötävä. Tai silloin, kun kaipaa grillatun kalan tai lihan kaveriksi raikasta ja rouskuvaa salaattia. Makeaa ja suolaista sopivassa suhteessa on juuri passeli mulle!

Paras salaatti syntyy tietysti tuoreista raaka-aineista ja palana ostetusta fetajuustosta. Unohda kaupan valmiit kumiset fetakuutiot marinadeilla ja osta kunnon juustoa kauppiaaltasi! Muista myös, että teet salaattia vain yhdelle ruokailulle, sillä salaatti menettää makunsa seuraavaksi päiväksi ja kostuu epämiellyttäväksi. Paitsi jos et käytä laisinkaan salaattia vaan pelkästään fetaa ja melonia. Suosittelen kokeilemaan myös eri salaattilaatuja, sillä sesonki on pian parhaimmillaan.

Fetan ja melonin yhdistelmä on myös siitä kiitollinen, että sen voi syödä sekä kylmänä salaatissa että grillattuna sellaisenaan tai hampurilaisen välissä. Vai miltä kuulostaa hampurilainen grillatulla melonilla ja fetalla ja kastikkeena tsatsiki? Mun mielestä taivaalliselta! Jos et ole koskaan myöskään grillannut melonia, tee se tänä kesänä - on hyvää! Yhtä lailla grillattu feta sellaisenaan tai oliivien ja tomaatin kera hurmaa kenet vaan. 

Feta-melonisalaatti

fetaa
melonia
tuoretta minttua ja ruohosipulia (oreganoa tai basilikaa)
erilaisia salaatteja ja rucolaa

Salaatinkastike

loraus punaviinietikkaa
loraus oliiviöljyä
suolaa, pippuria

Salaatinkastike on helpointa tehdä tyhjässä lasipurkissa. Heität vain ainekset purkkiin, kansi päälle ja hölskytys käyntiin!

Tuusulanjärven taiteilijakodit

Suviranta

Jos jossain, niin Tuusulanjärvellä on tehty erittäin helpoksi nauttia lähimatkailusta ja suomalaisesta kulttuurihistoriasta. Päivässä tai kahdessa ehtii tutustua niin Tuusulanjärven entisiin taiteilijayhteisöihin kuin nauttia taiteesta Järvenpään taidemuseossa. Kierroksen voi edetä omaan tahtiin polkupyörällä tai autolla tai hypätä bussin kyytiin valmiille teemareitille.  Henkisen ravinnon lisäksi voi helliä itseään poimimalla piknikeväät Citymarketin sushipisteestä tai istua valmiiseen pöytään Citymarketin kyljessä sijaitsevaan ravintola Sesonkiin. Tämän kaiken koimme itse viime kesän lopulla ja suosittelen visiittiä niin lähellä asuville kuin muillekin lomailijoille! Ja suurin osa järven taiteilijakodeista ja museoista kuuluu museokortin piiriin, joten Tuusulanjärven kohteisiin tutustuminen on todella mutkatonta. Jos siis pidät taiteesta, tarinoista, tunnelmallisista vanhoista taloista, suomalaisesta järvimaisemasta, ota suunnaksi Tuusulanjärvi!

Olimme aiemmin käyneet pariin otteeseen Halosenniemessä, mutta vaikka taiteilijayhteisöstä oli kuultu ja luettu runsain määrin, Tuusulanjärven muut taiteilijakodit olivat jääneet käymättä. En osannut etukäteen aavistaa, että kahden päivän matka hurmaisi minut perusteellisesti, mutta näin pääsi käymään! Yöpyminen Järvenpään keskustahotellissa ei nyt ehkä ollut sitä lumoavinta, mutta kokonaisuutena täyden kympin viikonloppu. Idyllisempiä majoituskohteita toki on saatavilla, mutta kannattaa toimia ajoissa, jos mielit sellaiseen kohtuuhintaan.

Ahola
Ahola on paikka, josta Tuusulanjärven taideyhteisö sai alkunsa. Juhani Aho ja Venny Soldan-Brofeldt muuttivat vuonna 1897 Vårbackan huvilaan, joka sai myöhemmin nimekseen Ahola. Virikkeellinen maalaismaisema alkoi kiinnostaa muitakin taiteilijoita ja Tuusulanjärven miljööseen muuttivat myöhemmin Aino ja Jean Sibelius, Eero ja Saimi Järnefelt, Pekka ja Maija Halonen sekä J.H.Erkko. Nykyisin taitelijakoti toimii museona ja siellä esitellään heidän molempien töitä ja taiteilijaelämää. Mutta kuten esimerkiksi Ainolassa, täällä ei ole alkuperäistä sisustusta, joten vanhan ajan tunnelmaa ei ole enää jäljellä.

Ainola
Lars Sonckin suunnittelema Ainola on Aino ja Jean Sibeliuksen upea koti ja avautui yleisölle museona vuonna 1974. Täällä Sibelius pystyi kuulemma paremmin keskittymään säveltämiseen ja ystävätkin asuivat sopivasti lähettyvillä. Aino ja Jean Sibeliuksen hirsihuvila ei juuri olisi voinut olla upeampi. Tuon ajan tunnelma on edelleen aistittavissa ja pelargoniat ikkunalaudalla kruunaavat kokonaisuuden. Vihreä takka, vanha astiakokokoelma ja lukuisat muut yksityiskohdat vievät 1900-luvun alkuun. Ainon itsensä istuttama puutarha hehkuu värikkäänä vielä tänäkin päivänä ja saa haaveilemaan isommasta puutarhasta.

Puutarhaan on tulevana kesänä opastuksiakin, joten kiinnostuneiden kannattaa tarkistaa ajankohdat. Itse rakennukseen on myös mahdollista tehdä opastusvaraus etukäteen ja pääsimmekin onnekkaasti sellaiselle mukaan yhden ryhmän astuessa sisään kanssamme samaan aikaan.

Ainolaan saavuttaessa aivan parkkialueen kupeessa sijaitsee upea kahvila Aulis, jossa voi hengähtää upeassa miljöössä ja nauttia pienestä suolaisesta.

Villa Cooper

Seuraavaksi siirryimme Lars Sonckin suunnittelemaan Ainolan sisareen, Villa Cooperiin Järvenpään keskustaan. Huvilaa rakennettiin samaan aikaan Ainolan kanssa vuonna 1904, mutta tuolloin sitä kutsuttiin Villa Enckelliksi omistajiensa mukaan. Rakennus sijaitsi järven rannalla, mutta 1918 se siirrettiin Bjarne Westermarckin myötä Myllytielle eli nykyiselle sijainnilleen. 1930-luvulla huvila sai nimensä mattotehtailija Edward Cooperin mukaan ja hänen puolisonsa asui siinä aina vuoteen 2004 asti. Järvenpään kaupunki sai kiinteistön testamenttilahjoituksena ja nykyisin Villa Cooper on paikallisten käsityöläisten myyntinäyttelytila. 

Kokonaisuutena Villa Cooper ei ole niin valloittava kuin Ainola, mutta rakennushistoriallisesti toki merkittävä. Cooper ei ole museo, mutta siellä on erillinen pieni työhuone ja museonurkkaus. Puutarha on suuri ja aikoinaan se on varmasti ollut sanoinkuvaamattoman upea. 

Tässä kohti päätimme lähteä lounaalle ja haimme Järvenpään Citymarketista sushit. Vastaavanlaisia sushipisteitä löytyy jo muistakin marketeista, mutta nämä totesimme vallan laadukkaiksi ja erittäin hyvin helteiseen kesäpäivään sopiviksi. Jos siis mietit ruokakohdetta, ota suunta markettiin, josta sushiraflan lisäksi löytyy aito pizzauunikin.

Järvenpään taidemuseo
Päätimme päivän taiteen osalta taidemuseoon, joka esittelee Eero Järnefeltin ja Venny Soldan-Brofeldtin teosten lisäksi vaihtuvia näyttelyitä. Parhaillaan museossa on esillä meteorologi Seija Paasosen kirjaan perustuva näyttely Sadejuovia ja pilvisäteitä - taiteilijoiden taivaat meteorologin silmin. Tämän kokoelman haluaisin nähdä, mutta näinköhän siihen on kesällä aikaa!

Ensimmäinen taidepäivä päätettiin illalliseen jälleen Citymarketilla, mutta tällä kertaa ravintola Sesonkiin. Matti Jämsenin sesonkeihin perustuva ruoka oli ensiluokkaista ja tuolloin nautin alla olevat kala-annokset. Söin asteen verran liikaa, mutta kerrankos sitä nyt Järvenpäähän pääsee! Lämmin suositus raflalle, halusitpa sitten nauttia simppelin lounaan, fiinin ilallisen tai sunnuntaibrunssin.

Silliä Sesongin tapaan, kananmunaa, perunaa ja marinoitua sipulia

Lohitartaria, herneitä ja piparjuurella maustettua kermaviiliä

Miedosti savustettua lohta, kantarellimuhennosta, perunaa ja mummonkurkkua

Suviranta
Niin upea kuin koko Tuusulanjärven ympäristö onkin, varsinainen helmi löytyi Suvirannasta! Eero ja Saimi Järnefeltin taiteilijakoti on ollut aina viime vuoteen saakka yksityiskäytössä ja sitä se on vieläkin, mutta Järvenpään kaupungin nykyään omistaessa talon, se avattiin pienessä määrin yleisölle. Tämä tarkoittaa sitä, että Suvirantaan pääsee ainoastaan ryhmät ennakkovarauksella ja sunnuntaisin yksittäiset kävijät, mutta hekin vain varauksen kautta. Koska Suvirannassa asuu edelleen Järnefeltien perikuntaa, opastus keskittyy ainoastaan alakertaan ja puutarhaan. Mutta jopas onkin sitten mieletön paikka!

Kun astumme oppaan kanssa pihapiiriin,  huomaan heti, että Suvirannassa on aikojen alusta alkaen asunut puutarhan rakastaja. Valtaisan kokoinen tontti hurmaa portilta lähtien ja kulman takaa löytyy aina jotain uutta ihasteltavaa. Keittiöpuutarha on tänäkin päivänä valtaisa ja rehevä upeassa kasvussaan.

Ensimmäisen kerroksen valtaisa työhuone tekee myös melkoisen vaikutuksen. Taideteokset toki hurmaavat, mutta oppaan kertomat lukuisat tarinat saavat rakastumaan taloon entistä enemmän. Suviranta on ollut koti yli 100 vuoden ajan ja se todella näkyy kerroksellisuutena ja mielenkiintoisina yksityiskohtina. Tämä on kohde, jota ei kannata sivuuttaa etukäteisvarauksen vuoksi.

Halosenniemi
Maija ja Pekka Halosen taiteilijakoti oli kierroksen ainoa entuudestaan tuttu kohde, mutta päätimme mennä verestämään aiempia mielikuviamme. Kotimuseoon ja taiteeseen voi tutustua ilman opastusta, mutta ajoituksemme oli täälläkin täydellinen (samoin kävi Ainolassa), sillä yleisöpastus alkoi heti sisään astuttuamme.

Halosen erämaa-ateljee muistuttaa tyyliltään Emil Wikströmin kotia, Visavuorta, erilaisuudestaan huolimatta. Jos et ole siellä vielä käynyt, ota suunnaksi myös Valkeakoski. Molemmissa paikoissa vain huvittaa kerta toisensa jälkeen tämä "erämaa-ateljee" -nimitys, sillä nykyisin erämaa on niin kaukana näistä kansallisromanttisista rakennusmiljöistä. Aikoinaan sijainti on toki ollut jotain muuta kuin nyt teiden kurvatessa aivan vierestä. Taidemuseo on edelleen vertaansa vailla ja mielelläni kävisin näissä kohteissa vaikka joka vuosi, jos vain aikaa olisi.

Erkkola
Runoilija J.H. Erkko halusi asua aivan Aleksis Kiven kuolinmökin lähettyvillä, sillä Kivi oli hänen ihailunsa kohde. Tämäkin rakennus edustaa kansallisromanttista tyyliä, mutta tunnelmaltaan Erkkola on huomattavasti suoraviivaisempi kuin Halosenniemi. Pekka Halonen toimi suunnittelijana ja rakentajatkin olivat samat kuin hänellä itsellään.

Tuusulanjärven taiteilijakodit muodostavat uskomattoman mielenkiintoisen taide- ja museokokonaisuuden ja kahteen päivään emme olisi enää jaksaneetkaan enempää. Lähinurkillahan on Kellokosken sairaalamuseo, lottamuseo ja ilmatorjuntamuseo, mutta ne saivat jäädä seuraavaan kertaan. Kohteet ovat niin henkeäsalpaavan upeita, että Tuusulanjärvi kutsuu varmasti vielä monta kertaa uudestaan!