Raflassa - hyönteisillallinen Wildissä

Olen kerran jättänyt väliin tutustumisen hyönteisruokaan, sillä ajattelin sen olevan kuvottava kokemus. Mies sen sijaan lähti maistelumatkalle ja kertoi ötököiden olleen ihan jees näin jälkikäteen muistellen. Myöhemmin saimme postitse kotiin paahdettuja sirkkoja ja kun pienen empisen jälkeen heitin sellaisen suuhuni, totesin niiden maistuvan kuiville leivänmuruille. Kun nyt saimme kutsun hyönteisillalliselle, en jättänyt sitä väliin. Kaipaan säännöllisesti vaihtelua rutiinien keskellä ja otan riskejä suuremmissakin asioissa, joten en keksinyt yhtään syytä olla osallistumatta Wildin teemaillalliselle. Tapanani on myös aina maistaa uusia makuja ja ruokia puhtaasti uteliaisuudesta.

Wild on noussut esiin Instagram-feedissäni ja olen lukenut niin kahvilan kuin illallistenkin osalta melkoista suitsutusta. Moni on poikennut sisään nauttimaan Liperin piirakasta, kuusipullaa ja täytettyä croissantia, jotka ovat jotain totutusta poikkeavaa. Uusien makujen ja elämyksellisyytensä ansiosta minäkin jatkan konseptin kehumista ja suosittelen erittäin lämpimästi poikkeamaan niin kahvilaan, lounaalle kuin illallisellekin. Jouni Toivanen luotsaa kuukausittain vaihtuvia teemaillallisia varsin oivasti ja apuna häärää Ossi Paloneva, joka itse asiassa kasvattaa ötököitä kotonaan. Tässä illallisessa oli kyse vain yhdestä illasta enkä tullut kysyneeksi nostetaanko hyönteisiä jatkossa enemmänkin esille. Ruoalle oman säväyksensä antaa pelkästään miljöö, sillä Wild sijaitsee TRE Storen tiloissa ja illalliset järjestetään  keskellä designkauppaa.

Jouni Toivanen ja Ossi Paloneva

Aloitimme illallisen jauhomadoista, rukiista ja siemenistä tehdyllä näkkileivällä, jonka päällä on avokadopyrettä. Tämä annos oli minulle etukäteen vaikein käsiteltävä, sillä madot ovat minulle lähtökohtaisesti erittäin iljettäviä. Pehmeitä, luikertelevia mullassa myllertäviä ällöttävyyksiä. Puutarhassa toki erittäin tarpeellisia ja toivottavia, mutta omalla lautasella ei niinkään. Mutta arvannet jo, rapea jauhomatoannos oli yksi illan parhaita komboja! Pähkinäinen maku oli yllättävän voimakas, mutta samaan aikaan erittäin mieluisa.  

Avokadoa ja jauhomatoja

Toinen ruoka sai arvailut heräämään pöydässä ja "Sirkka "ceviche" -nimen perusteella en osannut aivan tällaista annosta eteeni hahmottaa. Suosikkini kampasimpukka ei päässyt annoksessa loistamaan, vaan veriappelsiininen liemi vei kaiken huomioni. Tässä vaiheessa kävi jo hyvin selvästi ilmi se, että ötökät toimivat ruoissa ennen kaikkea mausteina ja rakenteen antajina. Lisää proteiineja niistä ei tämän illan aikana haeta. Rouskuva sirkka tuo vastapainoa pehmeälle kampasimpukalle ja lohelle yhdessä popcornin kanssa. Harmittavasti vain sirkkoja oli ruoassa turhan paljon. Kuvasta se ei ehkä niinkään käy ilmi, mutta sirkkoja riitti jokaiseen suupalalliseen. Olisin toki voinut jättää osan syömättä, mutta innosta uhkuen vedin kaikki parempiin suihin. Ceviche ylsi kuitenkin illan TOP3:een.

Sirkka "ceviche"

Häpeäkseni täytyy nyt myöntää, etten maistanut leipää ja kuhnurivoita laisinkaan. Alussa pidättelin itseäni sen vuoksi, että annokset olivat aika suuria. Kun illallinen eteni, huomasin annoskoon pidättäytyvän erittäin runsaina loppuun saakka enkä halunnut syödä itseäni liian täyteen. 

Kuhnurivoita ja leipää

Illan kolmas annos sisälsi karitsaa kahdella tapaa (entrecote ja tartar) ja muurahaisia. Vieruskaverini bongasi jättiläismäisen muurahaisen lautaseltani ennen minua ja reaktiot olivat sen mukaiset. Iloisen kauhistuneet. Maistoin muurahaisesta ensin vain pienen palan eikä maku ollut yhtään hassumpi. Sitrusmainen, mutta se ei kuitenkaan tehnyt annoksesta mitenkään kirpeää. Muurahaista oli käytetty myös majoneesiin, mutta ellei sitä olisi mainittu erikseen, en olisi huomannut lainkaan.

Karitsaa ja muurahaisia

Puuro kesken fiinin illallisen tuntui oudolta, mutta kauhallinen muutti mieleni. Kuhnuritoukkien puurolle antama maku oli hienostunut ja sopivan makea herättämään huomioni. Toffeemainen maku oli kuitenkin sen verran vieras, etten tässäkään tapauksessa olisi osannut kertoa, mitä lautaselta löytyy.

Kuhnuripuuroa

Seuraavaksi oli vuorossa kuhaa ja kotisirkkoja. Yleensä kalat ovat illallismenun parhaita paloja, mutta tässä kohti ötökkökiintiöni alkoi olla täynnä. Lähinnä sen vuoksi, että sirkkojen jalat hampaiden välissä eivät ole niitä parhaita tuntemuksia. Sirkkoja oli käytetty myös kastikkeeseen. Kuhassa oli hyvä kypsyys, mutta kokonaisuus huusi lisää happoa ja siksi kokki suihkuttelikin annoksiin vielä erikseen vinegrettiä. Itse olisin kaivannut lautaselle pikemminkin lisää aronioiden raikkautta, sillä annos oli niin kooltaan kuin maultaan erittäin tuhti.

Kuhaa ja kotisirkkoja

Väliraikastukseksi saimme omenagranitea ja muurahaisia. Nämä pienet thaimaalaiset muurahaiset yllättivät tunkkaisella maullaan täysin. Ei siis ihme, että ensimmäiset analyysit sijoittuivat navettaan. Maku oli todella lantamainen, mutta graniten kanssa yhdessä syötynä varsin hyvä. Miinusta taas siitä, että muurahaisten jalat olivat erittäin pistäviä ja jäivät ikävästi hampaisiin.

"Anty apple"

Ennen kuin ankka-annokset kannettiin pöytään, saimme ihastella ja kauhistella paksuja mopanetoukkia. Niitä oli tarkoitus syödä ankan kera, mutta itsellä jäi toukat maistiaisen jälkeen syömättä, sillä maku oli hirveä. Oma reaktioni ei hävettänyt yhtään, sillä samaa sanoi Toivanen itsekin. Näin ollen nämä Ossin mukaan "funkynmakuiset" toukat jäivät snackien osaan. Osa toukista oli rapeita ja osa sitkeitä, mutta vierustoverit söivät niitä kyllä yllin kyllin. Itse ihastuin ensisijaisesti lautasella pikkelöidyn kallioimarteen makuun.

Ankkaa ja mopanetoukkia (ei näy kuvassa)

Jälkiruoaksi söimme erittäin reilut suklaakakkupalat kyytönmaidosta tehdyn jäätelön kera. Jo aiemmin pöydässä oli päästy kuhnureitten makuun ja nyt se antoi makua kastikkeeseen. Suurin osa ruokailijoista piti kovasti tästä jälkiruoasta, mutta kun itse satun olemaan yksi niistä harvoista, jotka eivät välitä suklaasta, en jaksanut kakkua kovinkaan monta lusikallista maistaa. Mutta toki toki, oli erittäin hyvää!

Kuhnurin suklaakakku

Hyönteisillallinen todella jätti jäljen ja tulen muistamaan illan pitkään. Illallisen yllättäjiä olivat paahdetut jauhomadot, joista en olisi uskonut pitäväni näin paljon. Myös kuhnureitten toffeemainen maku oli hurmaava. Sirkat ja muurahaiset sen sijaan eivät ole kokonaisina kovinkaan miellyttäviä syödä. Tosin jauhettuna ne menettävät ruoissa wow-elämyksen. En osaa ennustaa, miten hyönteiset ottavat osansa tulevaisuudessa raaka-aineina, mutta sen voin jo nyt sanoa, että kysymys on loppupeleissä tottumuksesta. Jos aikoinaan 1990-luvulla oliivi tai äyriäiset sai ilmoille irvistykset, miksei siis yhtä lailla nyt madot ja sirkat. Tällä hetkellä on vaikea uskoa, että ostaisin kotiin matoja käyttääkseni niitä ruoanlaitossa. Helpompi mennä totutussa mallissa ja käyttää pähkinöitä pähkinöinä. Mutta mielenkiintoista on seurata, ovatko hyönteiset Suomessa vain hetkellinen trendi vai ryöstävätkö jonain päivänä jauhelihan ykkössijan.

Ravintola Wild
Mikonkatu 6, Helsinki