Kevään ensimmäiset auringonsäteet saavat puutarhurit suunniltaan. Innokkaimmat suunnittelevat puutarhojaan ympäri vuoden ja tilailevat siemeniä sieltä sun täältä. En voi sanoa kuuluvani samaan kastiin, mutta toki minäkin olen jo kylvänyt siemeniä multaan, vaihtanut viherkasveille mullat ja nostanut pelargoniat valoon ja lämpimään kylmästä siirtolapuutarhamökistä. Oiva hetki kirjoittaa siis puutarhaan ja kukkiin liittyviä tekstejä.
Olen aina pitänyt pelargonioista ja kun vuonna 2011 ostimme siirtolapuutarhamökin, pelargoniat taisivat olla ensimmäisiä ostoksiani. Kuvassa olevat pelargoniat eivät kuitenkaan ole niin vanhaa kantaa vaan viime kesän satoa. Nostin ne loppukesästä mökin sisälle puutarhakauden vedellessä loppujaan. Pelargonioiden talvettaminen ja säilyttäminen talven yli hengissä onkin kohtuullisen helppoa, kunhan vain nostaa ne syksyllä ajoissa sisälle, ettei kylmä pääse puremaan. Pelargoniat voi talvettaa pimeässä kellarissa tai viileässä huoneessa. Tärkeintä on muistaa kastella kukkia läpi vuoden hieman, jottei ne kuole kuivuuteen. Kellarissa vaarana on kuitenkin päinvastoin mädäntyminen, jos pelargonioita kastelee liikaa. Lisäksi pelargoniat menettävät lehtensä pimeässä täysin, mutta siitä ei kannata hätääntyä, kukka kyllä herää vielä henkiin.
Olen säilyttänyt pelargonioita sekä viileässä mökissä että kosteassa kylmäkellarissa talven yli. Kumpikaan säilytyspaikka ei mielestäni ole toista parempi, mutta kannattaa valita pelargonioiden talvehtimiseen sellainen paikka, missä tulee säännöllisesti vierailtua. Äidilläni pelargoniat ovat säilyneet erittäin hyvin myös lämpimässä huoneessa, joten viileässä talvettaminen ei ole kiveen hakattua. Yhtä lailla säilytyspaikaksi sopii autotalli, jossa on tasainen lämpö eikä pelkoa siitä, että lämpötila laskee pakkasen puolelle.
Ylimmässä kuvassa pelargoniat on juuri tuotu mökiltä kaupunkikotiin mullanvaihtoon. Yksi oli jo innostunut kukkimaankin. Alimmaisessa kuvassa pelargoniat ovat viihtyneet kaupungissa jo kuukauden ja kuten näkyy, ne voivat hyvin ja kasvavat vauhdilla. (Kuvasta näkyy myös se, että bloggaajan ikkunat voisi jo hiljalleen pestä. Tammikuinen tulipalo yläkerrassa antoi ikkunoille mukavan nokisävyn. Hmm, ehkä ensi viikonloppuna?)
Helmi-maaliskuu on hyvä hetki leikata pelargoniat ja vaihtaa niille mullat. Toiset ohjeet kertovat, ettei niitä pitäisi tehdä yhtä aikaa, jottei kukka kärsisi liikaa. No, olen kokeillut nämä molemmat tavat ja pelargoniat ovat aina selvinneet hengissä. Kukin tavallaan siis. Omia kukkiani en leikannut nyt ollenkaan, sillä jaoin ja siirsin ne jo loppukesästä pienempiin ruukkuihin. Pelargonioita on helppo jakaa pistokkaista leikkaamalla yksi oksa niin, että siihen jää pari lehteä. Oksan voi laittaa suoraan multaan, sitä ei tarvitse erikseen juurruttaa.
Pelargonia viihtyy puutarhallamme erittäin hyvin aurinkoisessa ja jopa paahteisessa paikassa, kunhan vain muistaa kastella sitä säännöllisesti. Mullan olisi kuitenkin hyvä kuivahtaa pinnasta ennen seuraavaa kastelua. Kastelutahtiin vaikuttaa suuresti myös se, millaisessa ruukussa pelargoniat ovat. Esimerkiksi alimman kuvan pelargoniat ovat tällä hetkellä tavallisessa, rei'itetyssä saviruukussa ja ne haihduttavat kosteuden nopeasti läpi. Lasitetut saviruukut sen sijaan pitävät kosteuden paremmin sisällään. Paahteisessa paikassa altakasteluruukku on kenties kuitenkin paras, sillä se sallii pidemmän kasteluvälin. Kun kuivahtaneet kukat nyppii pois ja muistaa lannoittaa pelargonioita aika ajoittain, kukinta säilyy upeana koko kesän.
Jos aiot ostaa kesäksi pelargonioita, suosittelen yrittämään niille talvisäilytystä kesäkauden päättyessä. Näin säästät rahaa ja saat entistä upeammin kukkivia pelargonioita iloksesi. En ole itse vielä koskaan kasvattanut pelargonioita siemenestä asti, mutta se voisi sitten olla tämän kevään kokeilu.
