Pieni mies

Pari viikkoa sitten pieni, iso mies kävi luonamme. Pieni mies:
- jännitti kummitätiä, jolla oli taas uudet hiukset
- järjesteli pikkuautojaan sohvalla, pöydällä ja sängyllä
- halusi taluttaa koiraa ihan ite
- halusi kävellä mieluummin Pyynikinharjun metsässä kuin hengata leikkipuistossa
- jännitti delfinaariossa niin paljon, että oli yllättäen aivan hiljaa
- huuteli Särkänniemen akvaariossa kovaan ääneen: "Pikkukaloja!" vaikka kuinka suuri kala olisi ollut silmien edessä
- maistoi reippaana miehen alkuna uusia tuttavuuksia kuten poroa ja suppilovahverorisottoa
- purki energiaansa sohvalla pomppimiseen ja
- kertoi olevansa mussukka

Vieläköhän tämä mussukka muistaa tulevana viikonloppuna kummitädin miehineen?

Homemade liquire

Viime viikonloppuna jaksoin kuin jaksoinkin tehdä elokuussa tekeille laittamani marjaisat viinat loppuun! Siivilöin viinat marjoista ja lisäsin sokerilientä oman maun mukaan. Pullotus ja kylmään komeroon säilöön. Tai siis niin kuvittelin. Pakkohan sitä oli tuotoksia maistaa ja kun muutama miespuolinen kaverikin pistäytyi kylässä, ensimmäinen pullo tuli maisteltua aika sutjakasti. Mustaherukkalikööri onnistui, vaikka hieman pelkäsinkin sen epäonnistumista happamuuden takia. Karviaislikööri on vielä maistamatta, mutta tuskinpa sekään suuria pettymyksiä onnistuu tuottamaan. Onneksi näin, sillä viinakaupan marjaliköörit eivät oikein ole makuuni. Ensi kerralla voisi kokeilla vaikka mansikkaa ja mustikkaa. Ja kenties ensimmäistä testaustani, lakkalikööriä.

Alkosta olen sen sijaan onnistunut tilaamaan Chez Dominiquessa maistamaani calvadosta, Pomme Prisoneria. Uskomattoman kaunis pullo, jonka sisälle on "vangittu" omena. Loistava lahja kenelle vain. Minä ja mieheni muistamme tämän juoman  ensimmäisestä visiitistämme Michelin-ravintolaan häiden jälkeisissä fiiliksissä.

Omenalehikäinen

Voitaikinasta innostuneena testasin Chez Jounin ohjeen omenalehikäistä. Helppoa kuin heinänteko ja juuri sopivan makeaa. Tai oikeastaan ei yhtään makeaa. Ulkonäöltään leivoksesta ei tullut lähimainkaan ohjeen kuvan mukainen vaan aidosti kotikutoinen. Tekijänsä näköinen.

Omenalehikäinen

voitaikinaa tarpeen mukaan (täyte/maustevoi riittää kuuteen isoon lehikäiseen)
2-6 omenaa
kanelia
sokeria
pähkinää tai mantelia rouhittuna

Kauli taikina ohueksi ja tee siitä pyöreitä kiekkoja. Taikinan voi jättää myös valmiiden levyjen muotoon.
Kuori omenat ja viipaloi ne ohueksi. 

Mantelivoi

50 g sulaa voita
50 g tai noin 1 dl sokeria
50 g mantelijauhoa (kaapista ei sellaista löytynyt, joten karkeampaa mantelirouhetta)
1 kananmuna

Tee mantelivoi ja levitä voitaikinakiekkojen päälle. Asettele omenat päälle, ripottele kanelia ja sokeria päälle. Paista 220 asteessa 10-15 minuuttia. Unohdin edellispäivän ruualta jääneen tähteeksi paahdettuja manteleita, joten heitin ne vielä paistamiseen jälkeen lehikäisten päälle.
Tarjoile sellaisenaan tai laita oheen jäätelöä tai vaniljakastiketta.

Syksyn ensimmäiset joulutortut

... on paistettu ja nyt niistä voi nautiskella vähintäänkin jouluun asti. Jos sinulle ei tortut vielä maistu, suosittelen testaamaan tätä marjaista herkkua. Jälleen kerran yksinkertaisuus on valttia!

Marjakakku

voitaikinaa
vatkattua kermaa
sokeria
mansikoita/mustikoita/vadelmia/viinimarjoja
mantelijauhetta/pähkinöitä

Kaulitse voitaikina haluamaasi muotoon tai asettele valmiit taikinalevyt vieritysten pellille. Voit painella tai kaulia ne yhteen. Paista uunissa 200 asteessa, kunnes taikina on kauniin ruskea. Anna levyn jäähtyä.

Vatkaa kerma vaahdoksi ja mausta oman maun mukaan. Ensimmäiseen versioon lisäsin itse ainoastaan sokeria ja mantelijauhetta. Kerman voi maustaa myös pähkinöillä tai liköörillä. Lusikoi kerma voitaikinan päälle ja asettele marjat päälle.

Kakun voi tarjota heti tai myöhemmin, voitaikina ei kostu kermasta ja marjoista liikaa vaan säilyttää mukavan nihkeytensä.