Lempeän pehmeät haukipihvit

Rakastan perjantaita jo pelkästään aina tulevan viikonlopun vuoksi, mutta myös siksi, että syömme perjantaisin yleensä kalaa. Ja kala melkein muodossa kuin muodossa on lempiruokaani! Kun kala maistuu nykyisin miehellekin, syömme sitä tai äyriäisiä jo useammankin kuin kerran viikossa. Aivan mahtavaa! Tämän lisäksi tilaan ravintolassa melkein poikkeuksetta kalaa tai kasviksia pääruoaksi, joten toisinaan tulee nautittua kalasta yllin kyllin. Eikä ole vielä evät ruvenneet kasvamaan kylkeen kiinni, ha!

Joitakin viikkoja sitten söimme näitä jumalaisen samettisia haukipihvejä perinteisten uunijuuresten kanssa ja tähteet söimme lounaaksi punakaaliraasteen kera. Mutta jos ihan perinteiselle linjalle haluaa, kannattaa pyöräyttää haukipihvien seuraksi perunamuusi ja kananmunakastike. Lohturuokien aatelinen.

Jos sinulla ei ole yleiskonetta eikä lihamyllyä, jolla jauhaa hauki hienoksi, sauvasekoittimellakin saa kalan pienissä osissa jauhettua. Toinen vaihtoehto on pyytää kalakauppiasta tekemään se. Vielä jos asiasta vihjaa etukäteen, homma hoituu molemmin puolin jouhevasti. Ja mielestäni kalan jauheliha pitäisi saada nostettua tiskiin fileiden ja kokonaisten kalojen kylkeen, jotta ihmiset uskaltautuisivat valmistamaan kalastakin pullia ja pihvejä. Kun sen jauhelihan tekisi vielä näistä vähemmän arvostetuista lajikkeista, kilohintakin pysyisi alhaisempana. Mitäs sanotte, eikös kuulostaisikin hyvältä?

Vastuullisia valintoja tekemällä ja ostamalla kotimaista kalaa, pidät myös huolen siitä, ettei meriä kalasteta tyhjiksi. Lue lisää WWF:n kalaoppaasta.


Lempeät haukipihvit 8-10 kpl

600 g haukea
3-4 tl suolaa
mustapippuria
4-6 dl kuohukermaa
100 g voita paistamiseen

Nosta paloiteltu hauki yleiskoneeseen ja surauta hienoksi. Lisää sen jälkeen mausteet ja kerma ohuena nauhana koneen käydessä. Siirrä taikina jääkaappiin pariksi tunniksi.

Kuumenna uuni 200 asteeseen.

Pyörittele taikinasta kostein käsin pihvit ja paista ne voissa kullanruskeiksi, noin 5 minuuttia molemmin puolin. Nosta pihvit vielä uuniin 5 minuutiksi.

Tarjoa perunoiden, kananmunakastikkeen ja mummonkurkkujen kera.

* * *

Testaa myös haukipyörykät teriyakikastikkeella tai hauki-quenellit sahramiliemessä.

Sitruunainen kurpitsarisotto

Risotot ovat yksi monikäyttöisimpiä ruokia, sillä ne sopivat niin arkeen kuin juhlaan ja niin lisukkeeksi kuin pääosaan. Lähtökohtaisesti ne valmistuvat aika nopeasti ja jos risottoa jää tähteeksi, siitä voi pyöräyttää seuraavana päivänä arancinit eli täytetyt risottopallot. Risoton monimuotoisuutta tukee myös se, että makua antavan raaka-aineen voi helposti vaihtaa sesongin mukaan. Ruokaan uppoaa hienosti myös jääkaapin tähteitä, mutta lähtökohtaisesti raaka-aineiden tulee tietysti olla ensiluokkaisia. Riisiksi suosittelen valitsemaan carnaroli- tai arborioriisiä. Tällä kertaa sunnuntain illalliseksi pyöräytettiin sitruunainen kurpitsarisotto, johon soseutin kurpitsan saadakseni risotosta ihanan keltaisen ja samettisen. Päämakuainetta vaihtamalla voit helposti valmistaa näin syksyllä maistuvat sieni-, punajuuri- ja porkkanarisotot. Jätä silloin sitrushedelmät pois sienten ja punajuuren kanssa. Sieniversiota voi maustaa vaikkapa rosmariinilla ja punajuuriversiota vuohenjuustolla.

Sitruunainen kurpitsarisotto   2 pääruoaksi tai 4 alku- tai väliruoaksi

1 salottisipuli hienonnettuna
3 rkl oliiviöljyä
2,5 dl (250 g) risottoriisiä
2 dl valkoviiniä
200 g (10 cm pätkä) myskikurpitsaa soseutettuna tai kuutioituna (tai muuta kurpitsaa saman painon verran)
8-10 dl kuumaa kasvislientä
70-100 g parmesaania raastettuna
nokare voita
1/2-1 sitruunan ja/tai appelsiinin mehua sekä hieman raastettua sitruunan kuorta
muutama lehti tuoretta salviaa, hienonnettuna
suolaa, mustapippuria

Pilko kurpitsa kuutioiksi ja kypsennä vedessä. Kaada vesi pois ja soseuta tasaiseksi sauvasekoittimella.

Kuumenna öljyä kattilassa ja kuullota sipuleita. Lisää riisit joukkoon ja anna kuullottua muutama minuutti. Kaada valkoviini joukkoon ja sekoita. Kun viini on haihtunut, lisää kurpitsasose joukkoon.

Lisää sen jälkeen kauhallinen kasvislientä koko ajan hämmentäen ja anna nesteen imeytyä riiseihin. Liemen tulee olla kuumaa, jotta riisi kypsyy tasaisesti eikä jäähdy välillä. Tasainen sekoittaminen takaa sen, että riisistä irtoaa tärkkelys ja risotto saostuu. Jatka, kunnes riisi on melkein kypsää ja kaikki kasvisliemi on käytetty. Huomaa, että risoton koostumuksen tulee olla valuvaa, muttei kuitenkaan vetistä.

Lisää voita antamaan risotolle kiiltoa ja parmesaania korostamaan makua.  Lisää lopuksi hienonnettu salvia ja loraus sitrushedelmän/-hedelmien mehua joukkoon ja tarkista maku. Lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria. Annostele ja tarjoile.

Madrid: Real Jardin Botanica

Madridissa, Museo del Pradon vieressä, Real Jardin Botanico hämää koollaan, sillä portista sisään astuessa kaupunkiympäristö katoaa kuin itsestään. Ympärillä kuhiseva ihmispaljous ja liikenne haihtuvat kaikista aisteista. Aivan ytimessä museokeskittymässä sijaitseva entinen kuninkaallinen puutarha hurmaa monipuolisuudellaan ja rauhallisella tunnelmallaan. Kompaktilla tontilla sijaitsee niin keittiöpuutarha kuin ruusu-, kaktus-, sitrus- ja yrttipuutarhat, viherhuoneet jne. Ihastelulta ei voi välttyä ja toukokuinen puutarha on aikaisesta ajankohdasta huolimatta varsin loistelias! Luonnollisesti olisi kiinnostavaa nähdä puutarha kaikkina vuodenaikoina, vaikkakin näin jälkikäteen täytyy todeta toukokuun olevan erittäin ihanteellinen ajankohta matkustaa kesäkaudella. 

Matkoilla puistoissa hengaaminen nosti asemiaan varmaankin siinä vaiheessa, kun ostimme siirtolapuutarhamökin seitsemän vuotta sitten. Toki moni puisto on tullut tutuksi aiemminkin ja olemme pysähtyneet ihastelemaan niitä sekä lepuuttamaan jalkojamme. Nyt tämä mummomaiseksi mielletty "puistoilu" on jopa suunniteltua, mikäli matkakohteesta löytyy jotain näin mielenkiintoista. Pieneen puutarhaan ei pysty rakentamaan samanlaista tunnelmaa kuin eri kaupunkien kasvitieteellisissä puutarhoissa ja vieraissa puistossa on, mutta lumoavista yksityiskohdista saattaa hyvinkin löytyä inspiraatiota juuri omaan puutarhaan. Esimerkiksi kukkalajeista ja niiden erilaisista väreistä sekä lehtien muodoista. 

Näin sateisena syyspäivänä toivon, että minulla olisi takataskussa läjä ideoita toteutettavaksi. Siirtolapuutarhan piha rehottaa ja muutoksia pitäisi tehdä. Ei vain ole yhtään kuningasideaa eikä yhtään kopioitua suunnitelmaa ei mistään eikä kenenkään toisen puutarhasta. Pelkkä siistiminen ei nyt kiinnosta, vaikka sillä olisi huomattava merkitys puutarhan nykyiseen ulkonäköön. Minun puutarhani ei kestä aikaa ja ikääntymistä samalla tavoin kuin tämä 1755 perustettu puutarha Madridin keskustassa. Kasvitieteellinen puutarha on kuulema nähnyt romahduksen vuotensa, mutta upeasti entisöity puutarha antaa mukavan erilaisen kuvan kaupungista. 

Real Jardin Botanico
Plaza de Murillo, 2. Madrid

* * *

Lue myös Madridin parhaat elämykset!

Kardemummainen mustikkapiirakka

Istuttuani eilen iltaa kahvilassa ystävän seurassa ja nautittuani perinteisen marjapiirakan teen seurana, huomasin olevani nirso nimenomaan makeiden leivosten suhteen. Suolaisen ruoan suhteen olen varsin kaikkiruokainen, mutta leivokset ja jälkiruoat tuottavat suorastaan ärtymystä. Vaikka pidän eniten perinteisistä marjapiirakoista ja kuivakakuista, en haluaisi syödä sellaisia kahvilassa. En haluaisi syödä kahvilassa sellaista, mitä voin itsekin onnistuneesti kotona leipoa. Ilmeisesti kaikille muille ne tutut ja turvalliset tuotteet tekevät parhaiten kauppansa. Valitettava totuus on se, että suomalaisten kahviloiden valikoima on mielestäni luokattoman tylsä. Vitriineistä ei löydy makumaailmaani hurmaavia leivoksia vaan kerta toisensa jälkeen ne osoittautuvat liian lötköiksi, liian makeiksi, liian suuriksi ja ennen kaikkea tylsiksi. Ehkä tästä löytyykin yksi syy siihen, miksi en enää viihdy kahviloissa kovinkaan usein. Syön kakkuni ulkomaanreissuilla ja sukulaisten pöydissä.

Kotona leivon ja syön sitten näitä tylsän oloisia piirakoita ja kakkuja. Sikke Sumarin kirjasta napattu mustikkakakun resepti tosin ei ole tylsä vaan erittäin maistuva ja ennen kaikkea nopeasti valmistuva! Minulle leipomisessa yksi tärkeimmistä seikoista on se, että siinä ei kestä kauaa. Pullan leipominen on sitten toinen juttu. Erittäin tärkeää on myös se, että sekä raaka taikina että valmis tuote maistuu hyvältä. Ja voi pojat, että tämä taikina oli tuttua, turvallista ja ihanaa! Mustikka ja kardemumma muodostavat ihanan yhdistelmän. Paistettu mustikkapiiras oli sopivan kardemummaista ja rakenne kakkumaisen pehmeää. Vaniljakastikkeen sijaan lusikoimme kylkeen ranskankermaa, jolla pystyy varsin helposti taittamaan makeutta ja tuomaan lusikalliseen ripaus happamuutta. Niin erinomainen kuin piirakka olikin, yksi pala tekee meillä molemmilla tehtävänsä eikä sitä nautita enää enempää. Loput leikataan pakastimeen ja kaivetaan esiin tuskaisen päivän päätteeksi tai vieraiden soittaessa ovikelloa.


Kardemummainen mustikkapiirakka 
resepti Nami Namaste -kirjasta

3 kananmunaa
2 1/2 dl sokeria
150 g voita sulatettuna
3 1/2 dl jauhoja (3 dl vehnäjauhoja, 1/2 dl ruisjauhoja)
1 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
1 rkl kardemummaa
5 dl mustikoita jäisenä

Vatkaa munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää sulatettu voi joukkoon.

Sekoita jauhot, leivinjauhe, vaniljasokeri ja kardemumma keskenään ja kääntele seos munavaahtoon. Pyöräytä vielä mustikat joukkoon ja kaada taikina voideltuun piirakkavuokaan.

Paista 170 asteessa noin tunnin ajan. Peitä piirakka leivinpaperilla paiston loppuvaiheessa, jos pinta meinaa tummua liikaa.

Tarjoa piiras ranskankerman tai vaniljakastikkeen kera.