Grillatut bataatti-halloumivartaat tahinimarinadilla

Bongasin vähän aikaa sitten Pinterestistä bataatti-halloumivartaat ja otin reseptin heti talteen. Viikonloppuna niitä sitten grillasin ja rakastuin saman tien! Tietysti. Tästä ruoasta tulee tämän kesän hittiruoka! Tahinikastike maistuu hyvältä minkä tahansa grillatun kasviksen kanssa. 

Bataatti-halloumivartaat 2-4 henkilölle

0,5-1 bataatti
1-2 punasipulia
1 pkt halloumia

*
Tahinimarinadi
2 rkl tahinia
2 rkl oliiviöljyä
1 limen tai sitruunan mehu
Tabascoa tai Sriracha oman maun mukaan
suolaa
*
tuoretta korianteria tarjoiluun

Muista liottaa vartaita useampi tunti vedessä, jos käytät puisia varrastikkuja.

Kuori ja kuutioi bataatti haluamasi kokoisiksi paloiksi. Keitä bataatteja parin minuutin ajan kiehuvassa vedessä, jotta vartaiden ainekset kypsyvät tasaisemmin grillissä. Kaada vesi pois ja anna bataattien jäähtyä.

Kuori sillä välin sipulit ja lohko ne muutamaan osaan suurin piirtein saman kokoisiksi paloiksi kuin bataatitkin. Paloittele myös halloumi.

Valmista seuraavaksi tahinikastike marinadiksi. Sekoita ainekset keskenään tasaiseksi ja tarkista maku.

Kokoa seuraavaksi vartaat pujottamalla vuoron perään bataatteja, halloumia ja punasipulia vartaaseen. Sudi vartaiden ainekset kauttaaltaan tahinikastikkeella. Grillaa vartaita joitakin minuutteja kääntäen niitä välillä, kunnes ne saavat hieman väriä pintaansa. Nosta vartaat tarjoilulautaselle ja ripottele korianteria päälle. Tarjoile loppu tahinikastike vartaiden kera.

Osa 8: Kaalien kasvattaminen ja kirja-arvonta

Kaalin kasvattaminen on vuodesta toiseen melkoista uhkapeliä. Kun ensimmäisenä vuonna maahan kylvetyt kerä- ja lehtikaalin siemenet kasvavat täyteen mittaansa eikä kukaan tuholainen käy niitä syömässä, seuraavana vuonna kaalit ovat aivan reikiä täynnä. Mutta silti sanoisin, ettei mikään ole niin antoisaa kuin saada maistaa itse kasvatettua kaalia. Ruusukaali, lehtikaali, keräkaali, parsakaali... nam nam. 

Kaaleista helpoin kasvatettava on mielestäni trendiherkkumme lehtikaali. Sitä ei välttämättä tarvitse esikasvattaa vaan siemenet voi lykätä suoraan multaan ja odottaa kasvun ihmettä. Kylvöksen päälle kannattaa laittaa harsokangas, jotta siemenet saavat lämpimämmän alun ja jotta tuholaiset eivät pääse herkuttelemaan kaalin taimilla heti alkuunsa. Muista tuulettaa välillä! Toki tässäkin tapauksessa taimen kasvattaminen voi tulla järkevämmäksi, kun taimi saa upean alun elämälleen suojatussa tilassa kaukana kaalikärpäsistä, -perhosista ja -koista. Ja jos haluat pitää huolen kaaleistasi, tutki niiden lehtiä päivittäin ja poimi mahdolliset munat pois. Yököttävää, mutta niin todellista. Jos kasvatat kaalit siemenestä alkaen itse, siirrä taimet kasvimaalle taimien ollessa noin 10 cm korkeita. Vielä tässäkin vaiheessa kaalit on hyvä peittää harsokankaalla, vaikkei se pihamaan kaunistus olekaan. 

Vaikka lehtikaali näyttää syrjäyttävän muiden kaalien kasvattamisen kasvimaalla, ei niitä kannata unohtaa. Kaalit ovat herkkua! Kaalien kasvuaika on pitkähkö ja sen vuoksi taimien kasvattamista suositellaan etukäteen ja vielä sen ehtii tekemään. Olen kasvattanut niin kerä-, lehti-, kukka- kuin parsakaalia suoraan maahan kylvämällä ja kaikista on ehtinyt tulla satoa. Tämä on onnistunut ilmeisesti vain lämpimän paikan ja runsaan kastelun ansiosta. Kaalien kasvattaminen onnistuu kyllä ja erityisen hyvin sateisena kesänä, sillä ne vaativat kohtuullisen paljon kosteutta. Kaalimaata olisi hyvä myös lannoittaa kesän aikana kanankakalla, nokkosvedellä tai tuhkalla. Satoa voi kerätä sitä mukaa kuin sitä tulee ja jos haluat käyttää esimerkiksi lehtikaalin pieniä lehtiä salaattiin, kylvä sitä sitten reilummin ja nauti harvennuksen anneista. 

Olen suojannut kaalejani samettikukilla, harsoilla ja taimen ympärille laitettavalla muoviselle ruukulla. Olen poistanut ruukuista pohjan ja laittanut sen taimen päälle, jotta kaaliperhoset ja muut toukat eivät pääsisi munimaan taimen juurelle. Tänä vuonna otin kohtuullisen järeät aseet käyttöön ja istutin lehtikaalien ympärille samettikukat ja vielä uloimmalle reunukselle kylvin kääpiösamettikukkien siemenet. Lehtikaalin siemenet peitin harsolla ja sormin kädet ristiin. 

Kääpiösamettikukkia kylvämässä

Kaaleista löytyy jos jonkinlaisia muunnoksia ja lajikkeita: vihreitä, limetinvihreitä, valkoisia ja violetteja. Kannattaa ottaakin siemen- ja taimikaupalla kaikki irti ja herkutella väreillä jo etukäteen!

Parsakaali
* kasvata taimi sisätiloissa, niin saat kaalille paremman alun
* istuta taimet noin 40 cm:n päähän toisistaan 50 cm:n riviväleillä
* lajikkeissa on suuria eroja: toinen kasvattaa järkelemäisen verson ja toinen pieniä kukkaversoja
* valmis nautittavaksi, kun nuput ovat tiiviisti yhdessä eikä keltaista ole vielä näkyvissä

Kukkakaali
* kasvatetaan samoin kuin parsakaalia, mutta se viihtyy parhaiten savimaassa
* pidä maa koko ajan kosteana ja suojaa taimet harsolla
* parhaimmillaan pieninä kukintoina

Lehtikaali
* aloita lehtikaalin kasvattaminen sisällä, jos haluat pelata varman päälle
* istutusväli 40 cm, 50 cm:n riviväleillä
* lajikkeita on mistä valita: perinteinen vihreä ruttuinen lehtikaali, punainen balttilainen lajike, mustakaali eli palmukaali ja sileälehtinen venäläinen
* sileälehtinen on parhaimmillaan alkukesästä, kun perinteinen puolestaan pakkasen hieman puraistua sen poskia. Satoa kannattaa käyttää säännöllisesti, niin lehdet eivät pääse kasvamaan liian paksuiksi ja isoiksi.

Suippokaali
* keräkaalin syrjäyttäjä nopeakasvuisuutensa ansiosta
* viihtyy hiekka- ja savimaassa
* istutusväli 30 cm, 50 cm:n riviväleillä

OSALLISTU ARVONTAAN!
Bloggauksen lopuksi julistan arvonnan alkaneeksi! Jos kaipaat vinkkejä lehtikaalin käyttämiseen, anna palautetta ja toiveita blogistani tai ilmoita vain haluavasi olla mukana arvonnassa tämän tekstin kommenttikenttään. Arvonnan voittajalle lähetän Salla Korpelan tänä vuonna ilmestyneen Kale - kaikkea hyvää lehtikaalista -kirjan. Osallistumisaikaa on sunnuntaihin 24.5.2015 klo 18 saakka.

*******
EDIT: Arvonta päättyi ja kirja lähtee ilahduttamaan Pikkuisen pinkin keittiön kokkaajaa, onnea!

Osa 1: Siemenien kylväminen ja taimien kasvattaminen
Osa 2: Hyötypuutarha kasvilaatikoissa
Osa 3: Kumppanuuskasvit hyötypuutarhassa
Osa 4: Kouliminen ja taimien kasvatus
Osa 5: Syötävät kukat puutarhassa
Osa 6: Pavut puutarhassa ja lautasella
Osa 7: Yrtit hyötypuutarhassa
Osa 8: Kaalien kasvattaminen
Osa 9: Hyötypuutarha ruukuissa ja parvekkeella
Osa 10: Tuholaisten torjuminen
Osa 11: Lannoittaminen

Latva-artisokka-tonnikalasalaatti

Luin vähän aikaa sitten artikkelin, jossa mainittiin suomalaisten olevan Euroopan kärkimaita kalan kulutuksessa. Ehkä hieman yllättävää. Yllättävää jutussa oli myös se, että suomalaiset syövät toiseksi eniten tonnikalaa. Lohen ykkössija ei tullut yllätyksenä, mutta tonnikalan suosittuus kylläkin. Syön itse sitä vain muutaman kerran vuodessa uhanalaisuuden vuoksi ja silloinkin aina kestävästi kalastettuna, MSC-sertifoituna. Se toinen kerta oli tällä viikolla. Useimmiten syön kuhaa ja haukea eli vähän kaiken hintaista. Enkä oikein ymmärrä sitä, että monen mielestä kala maksaa liikaa. Lähinnä siksi, että lihaan ja eineksiin kuitenkin uhrataan mielettömiä määriä euroja, mutta kalaan samaa rahasummaa ei olla valmiita laittamaan. Kotimainen kala voi olla kiven takana saatavuuden (ja pienen kalastajajoukon) vuoksi ja siksi hinta kohoaa korkeammalle, mutta hieman se vaikuttaa tekosyyltä. Valinnanvaraa kun kalatiskeissä tuntuu isoissa kaupungeissa olevan vaikka kuinka paljon.

Tonnikalaa purkista syön nizzansalaattissa ja vitello tonnaton kanssa, tuoretta yleensä lomareissussa. Tällä kertaa en tehnyt kumpaakaan näistä vaan poimin Henri Alenin uudesta Vuoden keittokirja - Henkan kotiruokaa koko vuodeksi -teoksesta latva-artisokka-tonnikalasalaatin. Kyseessä on kylmä, suoraan purkkien anneista valmistettu tonnikalasalaatti, joka varmasti maistuu aurinkoisena kesäpäivänä parhaimmalta roseeviinin kera, mutta toki salaatti maistui harmaana arki-iltanakin. Tämä salaatti on oiva osoitus siitä, että purkkiruokakin voi olla hyvää. Ja ihan ilman paprikaakin, kuten kuvasta näkyy.

Latva-artisokka-tonnikalasalaatti 4 annosta

300 g artisokan sydämiä öljyssä tai vedessä
100 g paahdettuja paprikoita öljyssä
300 g MSC-merkittyä tonnikalaa vedessä
2 valkosipulinkynttä puserrettuna
tuoreita pinaatinlehtiä, vuonankaalta, rucolaa tai salaattia
tuoretta lehtipersiljaa hienonnettuna
0,5-1 sitruunan mehu
suolaa, mustapippuria
(oliiveja, kapriksia)

Valuta artisokat ja paprikat. Leikkaa artisokan sydämet ja paprikat reiluiksi paloiksi ja nosta ne kulhoon. Nosta myös tonnikala reiluina paloina joukkoon.

Lisää valkosipuli, vuonankaali, persilja ja sekoita ainekset sekaisin. Mausta suolalla, pippurilla ja sitruunalla. Mikäli salaatti ei ole makuusi tarpeeksi kosteaa, lusikoi paprikapurkin öljyä tai oliiviöljyä joukkoon.

Tarjoile tuoreen maalaisleivän kera.

Siirtolapuutarha toukokuussa

Kuukaudessa puutarhassa ehtii tapahtua paljon, mutta toisaalta taaksepäin katsoessa huomaa helposti, mitkä hommat on edelleen tekemättä. Huhtikuu meni pääasiassa mökin pienen pintaremontin parissa ja pihahommat jäivät aika minimiin. Raparperipenkkiä oli tarkoitus suurentaa ja siivota, mutta ihan samalta se näyttää kuin viime vuonnakin. Keskeneräiseltä. Hyötypuutarhassa ei ole rikkoruohot villiintyneet vaan kaunokaiset. Niitä on kaikkialla ja niin kauniita kuin ne ovatkin, täytyy suorittaa pientä kitkemistä toisille maille. 

Palavarakkaus puskee maasta mielettömällä voimalla eikä sitäkään haittaa kukkapenkin keskeneräisyys tai siivoamattomuus. Siistiminen hoituukin pikaisesti, kun vähän multaa möyhii ja kaataa uutta päälle. Kukkapenkki loistaa tyylikkään siistinä ja pinnan alla kytevät vanhat lehdet ja hennot oksavat lannoittavat maata.

Kultatyräkki on kevään ensimmäisiä kukkijoita, mutta upea loisto odottaa vuoroaan kyllä vielä tovin. Onneksi vierellä kukkii esikko ja tuo hieman väriä kukkapenkkiin.

Siirtolapuutarhapihan sisääntulon meno näyttää myöskin aivan holtittomalta, mutta tulppaanien ja ukkolaukkojen puhjetessa kukkaan muutamat rikkaruohot ja täälläkin villiintyneet kaunokaiset eivät häiritse silmää. Ainakaan minun. Toisen puolen kukkapenkki puolestaan näyttää aivan tyhjältä, mutta pian sekin kasvaa jo aivan umpeen.

Vuosia sitten tehdyn armottoman kitkemisurakan jälkeen työ palkitsee tekijänsä. Kukkapenkeissä ei juurikaan ole rikkaruohoja ja kun ne muutamat tarmokkaatkin repii näin keväällä pois, ei niitä näy koko kesänä. Kuukauden kuluttua kaikki näyttää taas toiselta ja kasvimaan siemenetkin nostavat jo taimen muodossa päätään. Siihen hetkeen, nyt sormet multaan!

Seuraa puutarhan muuttumista:
Siirtolapuutarha maaliskuussa
Siirtolapuutarha huhtkikuussa