Tallinna II - Veinirestoran Magus Auk / Kipparin morsian

Veinirestoran Magus Auk on lopettanut toimintansa.

Syy siihen, miksi lähdimme Tallinnaan reilu viikko sitten, löytyy tutustamme, joka avasi kumppaneidensa kanssa uuden ravintolan viime vuoden puolella. Tuolloin emme ehtineet paikalle, mutta onneksi sentään nyt. Peke Elorannan luotsaama Veinirestoran Magus Auk on Tallinnan uusia tulokkaita ja loistava sellainen. Ravintolan kanssa samaan konseptiin liittyy olennaisesti myös eestiläinen juomabrändi Luscher & Matiesen ja Toompeassa sijaitseva juomakulttuurimuseo. Vanha viinibrändi on herätetty henkiin ja yritys tuo maahan laatuviinejä. Lisäksi Peke on alkanut kasvattaa kumppaneidensa kanssa viiniä Muhun saarella ja siellä sijaitsee myös viinimatkailutila Muhu Veinitalu, jossa voi tutustua viinin viljelyyn, järjestää juhlia ja viettää yöttömiä kesäöitä lomapäivistä nauttien. Olisipa kiva ehtiä vierailemaan myös siellä!

Osa illan seurueestamme oli jo aiemmin illallistanut Makeassa aukossa, joten päädyimme ravintolaan helposti. Ravintola sijaitsee aivan Tallinnan ytimessä, vaikkei sinne vahingossa eksykään. Jos suunnan ottaa Raatihuoneentorilta, ravintolaan löytää vaivattomasti.

Sisään astuessamme takka loi tilaan lämpöä ja ihanaa tunnelmaa. Taustalla loistava musiikki ja olimme aika lailla fiiliksissä. Olen aiemmin saanut nauttia takkatulen ritinästä vain eräässä Milanon ravintolassa, joten tuntui suorastaan ylelliseltä. Älä anna sanojen kuitenkaan hämätä, sillä kyseessä ei ole hifistelevä fine dining -ravintola vaan Peken sanojen mukaan nice dining. Allekirjoitan tämän täysin.

Alkuun nautimme sormisyötäväksi lämmintä häränhäntää ruisnapissa. Yksinkertaisuudessaan loistava aloitus. Juotavat olivat myös erittäin hyviä, mutta niistä en osaa kertoa yksityiskohtaisemmin. Peke on kouluttautunut sommelier, joten luotin ravintolan suosituksiin täysin. Lue viineistä enemmän Sivumaun sivuilta.

Varsinaisen neljän ruokalajin menun aloitin suolatulla siialla, jolle lisäsävyä antoivat piimä, tilliöljy, kurkku, avokado, mäti ja rapea leipä. Täydellisen raikasta ja ennen kaikkea täydellisen suolaista! Ei yhtään liian paljon eikä liian vähän. Pehmeää ja rapeaa. Suolainen ja hapan tasapainossa.

Maa-artisokkakeitto oli mukava yllätys paahteisuudellaan ja makeudellaan. Perinteisen vaalean keiton sijaan lautasella oli tumma keitto. Friteerattu sipuli täydensi annoksen ja mietin, että keittiössä taitaa häärätä kaltaiseni sipulin rakastaja. Ja leipä oli tietysti taivaallista!

Pääruokalautasen saavuttua pöytään pelästyin kaiken vihreän määrää, mutta suotta. Juureksia, salaattia ja yrttejä oli juuri sopivasti, sillä niitä riitti jokaiseen haarukalliseen ohrarisoton kanssa. Taisin syödä elämäni parhaan soton. Ja vaikka mies herkutteli vierellä maistuvalla hirviannoksella, ei annoskateus päässyt iskemään. Savustettu munakoiso risotossa pärjäsi erittäin hyvin.

Jälkiruoan kohdalla tein miehen kanssa vaihdon, koska en juurikaan pidä suklaasta. Maistoin toki suklaa-annostakin, mutta tyrnilautasellinen maistui paremmin. Jogurttimoussea, briossia, vadelmaa ja tyrnikastiketta. Hehkutin pöydässä taas sitä, miten ihanaa on, kun lautasella on maut ja raaka-aineet tasapainossa. Suolainen vaatii aina hippusen makeaa, pehmeä rapeaa, kylmä lämmintä jne. Peke sanoikin minun kuulostavan ihan Magus aukin kokilta, sillä Juuso kuulemma hokee samoja asioita. Hahaa, kyllä kokki kokin tuntee! Omat taidot ovat vuosien varrella ruostuneet enkä pystyisi tällaisia ihanuuksia valmistamaan, mutta klassisen ranskalaisen keittiön opit ovat porautuneet selkärankaan saakka.

Illallinen oli erittäin tasapainoinen kokonaisuus ja suuri suolan syöjä minussa hurrasi, sillä suola oli joka annoksessa kohdillaan. (Eikä tämä siis tarkoita, että se olisi muiden mielestä ollut suolaista.) Ruoan valmistuksessa huokui klassinen ote, mutta annoksissa oli yllätyksellisyyttä ja modernisuutta juuri sopivasti. Tutuista raaka-aineista oli saatu uudenlaisia kokonaisuuksia ja makuelämyksiä.

Ehdoton suositus! Yksi Tallinnan helmistä, jonka sinäkin voit kokea.