Syötäviä vietäviä ja sahramikaura

Siitä on jo parisen kuukautta, kun sain arvostelukappaleeksi Mari Moilasen uusimman kirjan, Syötäviä vietäviä -Lahjoja keittiöstä. Idea kirjan taustalla on loistava, sillä jos kylään mennessä haluan viedä jotain mukanani, ne ovat usein itsetehtyjä ruokia. Ellei nyt sitten puhuta viinistä tai kukista. Syötäviä vietäviä antaa uusia ideoita niin makeisiin kuin suolaisiin vietäviin. Leivottuihin tai säilöttyihin, itsetehtyihin tai ostettuihin. Marin mukaan tärkeintä on, että lahjan tekijä miettii lahjan saajaa. Näin jokaiselle löytyy paras mahdollinen lahja tai tuliainen annettavaksi. Olen kyllä samaa mieltä, mutta todistin lauseen myös huonoksi. Kahdesti.

Kaikki alkoi siitä, kun päätin leipoa töihin läksiäispullat. En siis oikeasti pullia vaan jotain makeaa työkavereita ilahduttaakseni. Luettuani tämän kirjan, päätin myös poikkeuksellisesti leipoa jotain mistä kaikki pitävät, mutta itse en sitten yhtään. Eli suklaasta. Leivoin suklaacookiet sekä suklaa-kesäkurpitsakakun. Reseptit eivät olleet vaikeita, mutta lopputulos ei ollut mieleinen. Vein makeat herkut töihin, mutta en laittanut niitä tarjolle kovinkaan ylpeänä. Päinvastoin. Olen leiponut cookieita ja kesäkurpitsakakkua aikaisemminkin, mutta suuri suklaisuus ei omia makunystyröitä hivellyt. Pienoinen itsekkyys on siis sallittua eikä kannata leipoa sellaista mistä ei itse oikeasti nauti.

Olin merkinnyt Syötäviä vietäviä -kirjasta muitakin reseptejä kokeiltavaksi ja nyt päädyin leipomaan kaurakräkkereitä ja sahramikauraa (ohje alla). Ehkä asteen verran tylsän kuuloista, mutta koska pidän suolaisesta enemmän kuin makeasta, oli helppo valita valmistettavaksi sellaista, mikä oikeasti tulee syötyä. Pidän sekä kräkkereistä että sahramikaurasta ja voisin viedä niitä erittäin tyytyväisenä tuliaiseksi tai lahjaksi kelle tahansa. Mutta tällä kertaa en niin tee, sillä ne tuntuvat näin kotona menevän parempiin suihin! Kaurakräkkerit sopivat juustojen kylkeen ja sahramikaura keittoihin ja salaatteihin rapeutta tuomaan. Toistaiseksi olen keskittynyt rouskuttamaan niitä ihan sellaisenaan.

Kenelle? Syötäviä vietäviä on loistava kirja niille, jotka haluavat lohduttaa tai ilahduttaa ruokalahjoilla ja -tuliaisilla. Kirja antaa uusia ideoita niin hillojen, siirappien, suolojen kuin kakkujenkin valmistamiseen. Mari on kirjannut sivuille myös vinkkejä ruokalahjojen pakkaamiseen sekä niiden valitsemiseen eri tilanteissa.

Sahramikaura noin puoli litraa
resepti Syötäviä vietäviä -kirjasta

1 ps (1/2g) sahramia
1 rkl vodkaa
3 dl kaurahiutaleita
1 dl auringonkukansiemeniä
0,5 dl kurpitsansiemeniä
1 tl suolaa
1 tl chilihiutaleita
1 valkuainen
0,5 dl oliiviöljyä

Laita sahramin säikeet uuttumaan vodkaan.
Sekoita kuivat aineet keskenään. Vatkaa valkuainen vaahdoksi. Lisää sahramivodka ja öljy kuivien aineiden joukkoon ja sekoita. Lisää lopuksi vatkattu valkuainen.

Levitä seos leivinpaperin päälle ohueksi kerrokseksi ja paista rapeaksi 200 asteessa noin15 minuutin ajan.

Käytä sahramikauraa pähkinöiden tapaan antamassa rapeutta ja makua salaatteihin, keittoihin ja kalan pintaan.

Firenzeläinen peltipulla

Sään muuttuessa syksyiseksi olen innostunut leipomaan muutaman kerran perinteisiä ja yksinkertaisia piirakoita ja kakkuja. Muutamaa palaa enempää emme jaksa nautiskella, joten olen siirtänyt loput palat pakkaseen seuraavien vieraiden ja yllättävien kakkuhetkien varalle. Viimeisimpänä kyhäsin kokoon firenzeläisen peltipullan, jonka kaltaista makua en ole saanut pitkään aikaan. Leipominen ei vaadi mitään taikavoimia vaan raaka-aineiden lisäksi ainoastaan kulhon ja puukauhan. Niin yksinkertaista ja niin maukasta! Ensimmäisen palan maistettuaan mies totesi pullan olevan todella italialaista. Marita Joutjärvi ja Vittorio Giannini ovat siis onnistuneesti tuoneet keittiöömme palan Firenzen perinneherkkuja kirjallaan Herkullisten ruokien ja tarinoiden Toscana. Mi piace!

Firenzeläinen peltipulla / Schiacciata alla fiorentina

6,5 dl (500 g) vehnäjauhoja
2 tl kuivahiivaa
1,5 dl sokeria (käytin ruokosokeria)
1 tl vaniljasokeria
ripaus suolaa
1 luomuappelsiinin raastettu kuori ja mehu
2 dl maitoa
2 kananmunaa
150 g voita sulatettuna
koristeluun tomusokeria

Mittaa jauhot, hiiva, sokeri, suola ja appelsiininkuori kulhoon.

Sekoita appelsiininmehu, munat ja 40 asteiseksi lämmitetty maito mukaan. Lisää voi ja sekoita taikinan puuhaarukalla tasaiseksi. Anna taikinan kohota liinalla peitettynä noin puoli tuntia.

Voitele ja korppujauhota matala vuoka (22x30 cm). Kumoa taikina vuokaan tasaisesti ja anna kohota vielä hetki.

Paista peltipullaa 180-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia tai kunnes pinta on kauniin ruskea.

Ripottele täysin jäähtyneen kakun pinta kauttaaltaan tomusokerilla. Tarjoa espresson kera.

Munakoisolla vuorattu makaronilaatikko aka papin hattu

Bongasin Herkullisten ruokien ja tarinoiden Toscanasta mielenkiintoisen pastaruoan ohjeen, joka muistuttaa yhtä lailla niin yksinkertaista suomalaista makaronilaatikkoa kuin juustoista amerikkalaista mac and cheese -vuokaa. Tämä italialainen papin hattu eli Cappello del prete sitoo mukavasti nämä molemmat ruoat yhteen. Kakkuvuoka vuorataan paistetuilla munakoisoviipaleilla ja sisään kaadetaan pastaseos. Pastavuokaan voi upottaa omat lempparijuustot ja maustaa ruokaa kasviksilla, nyhtökauralla, härkisrouheella, pekonilla, kinkulla ja yrteillä. Ihastuttava ruoka! Tulen tekemään tätä toistekin.

Marita Joutjärven ja Vittorio Gianninin keittokirja on tarinoiden kirja. Kymmenittäin valokuvia, Vittorion suvun tarinoita ja reseptejä samojen kansien välissä. Hauskoja pieniä nippelitietoja, italialaisia lausahduksia ja historian havinaa. Ja mikä parasta, tässä kirjassa on sellaisia italialaisia ruokia ja herkkuja, joihin en ole aiemmin ravintoloissa ja matkoilla törmännyt! Siinä ehkä yksi syy myös siihen, miksi rakastan Italiaa. Kaupungista toiseen ruokalistat vaihtuvat ja ravintolat tuovat tarjolle oman paikkakunnan erikoisuuksia. Monet meille tutut italialaiset ruokalajit eivät välttämättä löydy ravintolan listalta lainkaan siksi, että ne eivät ole sille seudulle tyypillisiä.

Niin paljon kuin minä pidänkin makaronilaatikosta, haluan siihen toisinaan vaihtelua ja italialainen munakoisoversio hurmasi välittömästi. Lihan rakastajat voivat vaihtaa munakoisojen tilalle kinkkuviipaleet, mutta toisaalta tämä on sellainen ruoka, jonka avulla on helppo vähentää lihan syöntiä. Ja jos pastapaistos ei maistu sellaisenaan, sen voi tarjota myös lisukkeena. Tsekkaa myös aiemmin julkaisemani resepti punajuuri-makaronilaatikosta.

Papin hattu 6 annosta
resepti Herkullisten ruokien ja tarinoiden Toscanasta -kirjasta

200 g pastaa
1 (400 g) munakoiso
öljyä
150 g juustoraastetta (parmesania ja mozzarellaa)
2 dl maissia tai herneitä
4 kananmunaa
3-4 dl maitoa
suolaa, mustapippuria
(yrttejä koristeeksi)

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan, valuta ja lorauta joukkoon hieman öljyä.

Leikkaa munakoiso pitkittäin ohuiksi viipaleiksi ja paista viipaleet pannulla öljyssä rennoiksi. Nosta viipaleet jäähtymään.

Sekoita juustot ja maissit/herneet pastan joukkoon. Maista seosta ja lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria.

Riko munat kulhoon. Sekoita maito ja mausteet joukkoon.

Vuoraa voideltu rengasvuoka (1,5 l) munakoisoviipaleilla poikittain. Kaada pastaseos vuokaan ja lopuksi vielä muna-maitoseos. Mikäli munakoisoissa riittää pituutta, käännä reunat päälle ja levitä loput viipaleet päälle.

Paistaa ruokaa 180-asteisessa uunissa ensin 20 minuuttia. Nosta lämpö 200 asteeseen ja jatka kypsentämistä vielä 15-20 minuuttia.

Anna vuoan rauhoittua hetki. Varmista, että munakoisoviipaleet ovat irti vuoasta ja kumoa tarjolle. Koristele halutessasi yrteillä.

Paahdettu kukkakaali-linssisalaatti pekonilla

Satokausi on parhaimmillaan ja tuntuu, etten ehdi nauttimaan kaikista käsillä olevista herkuista niin paljon kuin haluaisin. Ajanhallinta ei ole voimissaan eikä kokkailuun riitä tunteja eikä intoa. Luojalle kiitos Kiralle Max 30 min -kirjasta, josta on taas löytänyt uusia ruokia kokkailtavaksi ja maisteltavaksi! Kasvikset ja juurekset rouskuvat päivittäin ja tästä kukkakaali-linssisalaatista löysin uuden suosikkini. Salaatti toimii erinomaisesti myös lisukkeena ruokapöydässä. Vink! Viime vuonna ihastuin puolestaan tähän Kiran mausteiseen porkkanasalaattiin.

Paahdettu kukkakaali-linssisalaatti pekonilla 2 henkilölle
resepti Max 30 min -kirjasta

1 dl vihreitä linssejä
1 keskikokoinen kukkakaali
suolaa, mustapippuria
öljyä
4 siivua pekonia
4 rkl rusinoita
tuoretta lehtipersiljaa ja rucolaa

Sinappivinaigrette
2 rkl valkoviinietikkaa
1 rkl Dijon-sinappia
1 rkl juoksevaa hunajaa
4 rkl oliiviöljyä
suolaa, mustapippuria

Laita uuni lämpiämään 240 asteeseen grillivastukselle.

Huuhtele ja keitä linssit pakkauksen ohjeen mukaan. Huuhtele linssit kylmän veden alla myös kypsennyksen jälkeen.

Leikkaa kukkakaalit keskikokoisiksi nupuiksi. Levitä ne foliolla vuoratulle pellille ja pirskottele päälle oliiviöljyä ja mausta suolalla ja pippurilla. Paahda kukkakaaleja uunissa noin 10 minuuttia tai kunnes ne ovat pehmenneet ja saaneet hieman väriä. Kukkakaaleihin saa kuitenkin jäädä purutuntumaa, joten varo kypsentämästä liikaa.

Valmista tässä välissä kastike. Laita ainekset pieneen kannelliseen purkkiin ja ravistele.

Hienonna pekoni ja paista keskilämmöllä aloittaen kylmältä pannulta ilman öljyä. Paista kunnes pekoni on rapeaa. Lisää sitten joukkoon linssit, rusinat ja kukkakaalit. Sekoita hyvin.

Mausta salaattia oman mukaan kastikkeella ja lisää joukkoon persiljaa ja rucolaa.