Frankfurtin museot

perjantai 28. lokakuuta 2016




Frankfurt on monelle tuttu messukaupunki, mutta sillä on paljon muutakin tarjottavanaan. Esimerkiksi jokivarsi houkuttelee ympärilleen monia tapahtumia ja juuri meidän pois lähtiessämme kaupungissa alkoikin vuosittainen Museum Embankment Festival. Tiesin siitä kyllä etukäteen, mutta se ei valitettavasti sopinut meidän aikatauluumme. Päädyimme tutustumaan joen varrella sijaitsevaan upeaan museoalueeseen, Musemsuferiin. Olin lukenut etukäteen Museumsufer-kortista, jolla pääsee vierailemaan 34 eri museossa kahden päivän ajan. Korttia ostaessa saimme vielä paremman diilin, sillä perhekortti lähti 28 euron hinnalla. Vaikkei tietäisikään etukäteen missä museoissa haluaa vierailla, yleensä tällaisen kortin ostaminen tulee huomattavasti edullisemmaksi kuin ostaa lippu jokaiseen erikseen. Mikäli siis aikoo käydä useammassa museossa.                      

Aloitimme kierroksemme Städel Museumista, jonka kokoelmista löytyy 1300-1800- ja 1800-1945 -lukujen taidetta, nykytaidetta unohtamatta. Matka museoon otti tosin aikansa, sillä pysähdyimme kuvaamaan kaupunkimaisemia museolle johtavalta sillalta.




Usein jo itse museorakennus hurmaa minut enkä säästynyt ihastelulta nytkään. Aulasta aukeni upeat näkymät museokahvilaan ja -kauppaan. Ihanan tunnelmallisia paikkoja, mutta valitettavasti museokaupasta ei löytynyt englanninkielistä kirjallisuutta eikä mitään muutakaan muistoksi ostettavaa. Museokaupat ovat usein ainoita kauppoja, joissa jaksan matkoilla ollessa pyöriä.

Se, miksi museot kiinnostavat, on taas aivan toinen juttu. En ole erityisen taiteellinen tyyppi enkä osaa tehdä käsilläni yhtään mitään taiteellista, korkeintaan joskus ruokalautaselle. Museoissa kaiken nähdyn myötä vain aistii tahtomattaan paikallista kulttuuria, tarkkailee ympärillä olevia ihmisiä ja saa esiin jotain sellaista, mitä kaupungista ei muuten välttämättä irtoaisi. Jokainen museo on ainutlaatuinen ja aina joltain seinältä tai lattialta löytää jotain sellaista, joka saa haukkomaan henkeä. Taiteessa näkyy kunkin kansan historia ja juuri siksi museoissa pyöriminen kiehtoo minua. Mielelläni katson taitavien taiteilijoiden töitä, kun en itse siihen kykene. Tähän Frankfurt tarjoaa oivat puitteet.




Museo pääsi yllättämään meidät yhdellä uusimmalla hankinnallaan. Yhdeltä seinältä löytyi Helene Schjerfbeckin (Vaaleatukkainen tyttö) Girl with blond hair vuodelta 1916. Pieni muistikuva tämän teoksen myynnistä minulla oli ja Hesarin sivuilta löysin lisätietoja. Taulu myytiin Lontoon Sothebyn huutokaupassa viime joulukuussa Städel-museolle ja teos on ollut näyttelyssä viimeksi esille vuonna 1980. Hah, se siitä saksalaisen taiteen ihailemisesta!





Nautimme Städelissä sijaitsevassa Holbein´s-ravintolassa myös lounaan. Ravintolan miljöö on upea, mutta ruoka sen sijaan ei päässyt ihastuttamaan ja palvelu oli turhan tärkeilevää. Ravintolassa juhlittiin samaan aikaan myös häitä ja terassi oli täynnä paikallisia lounastajia, joten haluaisin uskoa palkitun ravintolan olevan piirun verran parempi kuin meidän käydessämme.



Melkein Städelin vieressä sijaitsee elokuvamuseo, Deutsches Filmmuseum, joka osoittautui odotettua paremmaksi. Vaikkemme museon elokuvateatterissa käyneetkään, vietimme rakennuksessa pari tuntia perehtyen pysyvissä näyttelyissä elokuvatyön historiaan ja laitteistoon. Katsoimme myös pätkän erilaisia elokuvaefektejä sisältävän minielokuvan ja ihastelimme Wallace & Gromitin kulisseja.




Reissumme kolmas suositeltava museokohde on Frankfurtin nykytaiteen museo eli MMK. Museo koostuu kolmesta eri kohteesta, mutta ehdimme käydä vain MMK1:ssä. Näyttelyt eivät tällä kertaa nostattaneet suuria tunteita, mutta rakennusta ehdimme huokailemaan sisältäpäin monta kertaa.


Portikusta ei voi olla näkemättä, mikäli luet Frankfurtin karttaa tai kävelet joen vartta. Taidemuseo sijaitsee keskellä jokea saaressa ja sinne kannattaa poiketa, sillä sisäänmaksua ei peritä. Maisemat ovat huikeat ja näyttelyt tarjoavat usein jotain erilaisempaa


Monta monituista museota jäi väliin emmekä jaksaneet edes Goethen synnyinkotiin raahautua sisälle, vaikka kävelimme sen ohi lukuisia kertoja. Tämä saattaa harmittaa vielä joku päivä, mutta lomalla meillä on tapana todella olla lomalla eikä juosta paikasta paikkaan henkihieverissä.

Lyhyt loma Frankfurtissa helli meitä kaikin puolin ja voisin helposti lähteä sinne uudestaan. Ikävä fakta vain on se, että haluan nähdä mahdollisimman paljon ja suuntaan useimmiten tuntemattomaan matkakohteeseen. Frankfurtin puolia tosin pitää se, että sieltä on helppo suunnata auton nokka viinitiloille ja taidetta riittää useammallekin reissulle. Toki kaupunki tarjoaa hyvät puitteet myös shoppailulle luksusputiikkeineen ja ostoskeskuksineen.

Frankfurtin parhaat ravintolat

keskiviikko 26. lokakuuta 2016



Kesä kului töiden merkeissä emmekä olleet suunnitelleet mitään ulkomaanmatkaa. Monen sattuman kautta kävi kuitenkin niin, että päädyimme lähtemään elokuussa neljän päivän reissulle Frankfurtiin. Tämän jälkeen mies jatkoi vielä saksalaisille luomuviinitiloille pressimatkalle, joten siihen oli helppo yhdistää yhteinen minilomakin. Saksa ja Frankfurt eivät olleet käyneet mielessäkään lomakohteena aiemmin, mutta mikä tahansa uusi paikka herättää kyllä nopeasti kiinnostuksen.

Lainasin kirjastosta oppaan ja hyvin pian kävi selväksi, että loma muodostuu museoiden ja ruoan ympärille. Hyviä ravintolavinkkejä Frankfurtiin oli kuitenkin hieman vaikea löytää, suurin osa on vain lentänyt kaupungin kautta muualle tai viettänyt muutaman päivän messukeskuksessa. Ruoka on ollut sitä mitä kohdalle on vain sattunut. Siksi haluan jakaa teillekin muutaman paikan, johon kannattaa poiketa. Söimme seitsemässä eri ravintolassa ja siinä ohessa napsimme suuhun myös paikallisia herkkuja.

Iimori Patisserie Restaurant
Braubachstrasse 24

Iimori Patisserei Restaurant on japanilainen kahvila-ravintola, johon kannattaa hakeutua, mikäli mielit makeaa. Ravintola tarjoaa myös suolaista syötävää niin aamiaisen kuin illallisenkin muodossa. Sisustus on ylellisen runsasta ja tunnelma on niin viihtyisä, että kahvilassa viihtyy pidempäänkin. Jos joskus vielä matkustan Frankfurtiin, haluan nauttia myös ravintolan annista.

Iimorilla on myös toinen ravintola, Iimori Gyoza Bar, rautatieaseman lähellä.






Im Herzens Afrikas 
Gutleutstrasse 13

Im Herzen Afrikas on ehdottamasti ravintola, johon kannattaa varata pöytä ja mennä nauttimaan porukalla ainutlaatuisesta ruoasta. Me olimme liikenteessä ihan kaksistaan ja saimme melkoisella tuurilla tuolit allemme reilun tunnin ajaksi. Tässä ajassa ehdimme toki syödä, mutta olisin voinut istua ravintolassa pidempäänkin maistelemassa erilaisia drinkkejä ja ruokia. Ruoan nauttiminen sormin ohuen leivän avulla ja hiekkalattia tekivät ravintolasta asteen verran eksoottisen. Ympäristö oli sanalla sanoen täydellistä hikiseen elokuun iltaan.






Heimat
Berliner strasse 70

Kun mies kyseli vinkkejä Frankfurtin ravintoloihin, Heimat nousi esiin. Tämä olikin reissun ainoa ravintola, johon teimme ennen matkan alkamista varauksen. Järkevää, sillä terassin kaikki pöydät olivat varattuja eikä tilaa spontaanille illalliselle olisi ollut.

Paikalliset söivät alkuun italialaisia leikkeleitä ja juustoja, mutta me halusimme tutustua paikalliseen ruokakulttuuriin. En muista enää, mitä kaikkea tuli syötyä, mutta kalaisalla linjalla etenin koko illallisen. Annokset oli koottu tutuista raaka-aineista huolimatta saimme maistaa jälleen uusia makuyhdistelmiä. Jokseenkin tuttua ja turvallista, mutta ehdottomasti maukasta saksalaista fine dining -osastoa.







Kun matkustat Frankfurtiin, maista ainakin nämä:
1) apfelwein eli omenaviini (ebbelwoi). Paikallinen viini on jotain siman ja valkoviinin välimailta ja paremmissa paikoissa taas käsityöläissiiderin makuista eikä se tunnu olevan turistien makuun. Paikalliset juovat sitä kuitenkin enemmän kuin olutta, joten anna juomalle mahdollisuus. Valikoima on valtaisa! Frankfurtissa on pari omenaviiniin erikoistunutta aluetta, joista Alt-Sachesenhausen lienee suosituin. Kadut ovat täynnä baareja ja ravintoloita ja menoa riittää pitkälle yöhön. Maistelimme Atschelissa erilaisia omenaviinejä, mutta yöllisen humun nautinnollisuus lähikortteleissa jäi onneksi kokematta.
2) vihreä kastike on paikallinen kuuluisuus ja sitä tarjotaan niin kasvis- kuin liharuokien kanssa. Yleisemmin sitä kuitenkin tarjotaan perunoiden kanssa. Kyseessä on yrttikastike, jossa on myös keitettyä kananmunaa. Herkullista!
3) leivitetyt leikkeet ovat varmasti saksalaisille varmaan sama kuin suomalaisille ruskea kastike, mutta älä jätä maistamatta. Yksinkertaisuudessaan niin hyvää.
4) hapankaali, makkarat ja bratwurstit löytyvät niin kulmakioskeista, viinibaareista kuin perusravintoloistakin. Mikäli makkara maistuu, olet oikeassa kaupungissa.







Reissatessa myös kauppahallit ovat käymisen arvoisia emmekä me tehneet poikkeusta nytkään. Kauppahalli ei ole kovin suuri, mutta antaa hyvän kattauksen paikallis- ja sesonkituotteista. Ja kuin pisteenä iin päällä, kauppahallin päädystä löytyy viinibaari, jonka terassipöydissä pääsee kiinni paikalliseen tunnelmaan. Terassilta voi myös bongata muutamat luksusmerkkeihin keskittyneet second hand shopit.






Seuraavalla kerralla sitten lisää vinkkejä Frankfurtiin. Jaa ihmeessä omasikin kommentteihin.

Tomaattikeitto burratalla

tiistai 18. lokakuuta 2016





Tampereelle avattiin loppukesästä Deli 1909 & Wine Bar ja tulokas hurmasi saman tien! Rento viinibaari, jossa pönötyksestä ei ole tietoakaan. Tiski, joka on täynnä upeita viinipulloja ja tietysti pientä syötävääkin. Lämmin suositus!

Eikä tässä vielä  kaikki! Deli 1909 & Wine Bar myy kaikkien herkkujen lisäksi ihanaa, italialaista burratajuustoa. Se valmistetaan mozzarellasta ja kermasta eikä varmaan tarvitse vääntää rautalangasta vaan ymmärrätte burratan olevan taivaallista! Juusto syödään yleensä sellaisenaan huoneenlämpöisenä tomaatin ja oliivien kera. Jos et ole syönyt juustoa vielä koskaan, älä epäröi, jos sattuu kohdalle. Burratassa olennaisinta on sen tuoreus ja siksi sitä lennetetään pienissä erissä suoraan Deliin. Burrataa on toisinaan tarjolla ravintoloissa, mutta kaupoista sitä harvemmin löytyy. Tampereella juustoa on ollut myynnissä Kauppahallin Juustosopissa ja kuulemani mukaan Helsingissä Lentävä lehmä Hakanieman kauppahallissa myy sitä säännöllisesti. Mikäs sen mahtavampaa, kun tiedän voivani ostaa sitä 10 euron hintaan Delistä. Nyt tiedätte tekin.

En malttanut olla ostamatta burrataa jo ensi visiitillä, sillä olin jo jonkin aikaa haaveillut tomaattikeitosta. Paras tomaattisesonki ehti jo ajaa ohi niin puutarhalla kuin kaupoissakin, mutta en antanut sen hidastaa tahtia vaan tein keiton tölkkiversioista. Hyviä ja maittavia tomaatteja osuu kohdalle niin harvoin, että purkkitomaattien syömisestä on tullut jo rutiini. Tässä tomaattikeitossa ei sen sijaan ole tilaa tylsälle rutiinille vaan keitto hurmaa niin ulkoisesti kuin sisäisestikin! Ja jos et keittoa jaksa tehdä, kävele Deli 1909 & Wine Bariin ja nauti burratasi siellä.

Tomaattikeitto burratalla 4 annosta

4 siivua pekonia hienonnettuna
öljyä paistamiseen
4 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 sipuli hienonnettuna
1 porkkana pieneksi kuutioituna
3 rkl tomaattipyrettä
7-10 dl kanalientä
2 timjamin oksaa
1 laakerinlehti
1 tlk kuorittuja tomaatteja tai tomaattimurskaa
suolaa, mustapippuria
1 Burrata-juusto

Koristeluun:
tuoretta basilikaa ja kirsikkatomaatteja sekä loraus hyvää oliiviöljyä

Ota burrata huoneenlämpöön ajoissa.
Kuumenna kattila tai kasari ja kypsennä pekoni kuivalla pannulla. Lisää öljyä ja lisää sipulit ja porkkanat ja kuullota 5-10  minuuttia. Lisää tomaattipyre ja anna sen paahtua muutaman minuutin ajan.

Lisää kanaliemi, timjami, laakerinlehti ja tomaatit. Anna keiton kiehua keskilämmöllä 30-40 minuuttia. Soseuta keitto ja tarkista maku. Anna keiton jäähtyä hetken aikaa (10 min), sillä tomaattikeitto ei ole parhaimmillaan höyryävän kuumana.

Annostele keitto lautasille ja revi burrataa varovasti päälle haluamasi määrä. Koristele annos basilikalla, kirsikkatomaateilla ja oliiviöljyllä. Rouhi halutessasi vielä mustapippuria päälle.

Kesäkurpitsagratiini

torstai 13. lokakuuta 2016




Tämä ranskalainen kasvisruoka ansaitsee uuden noston blogissa, sillä uunissa kypsennetty riisivuoka on lohturuokien aatelia. Hiilihydraatteja ja paljon juustoa, mikäs sen paremmin kolean päivän päätteeksi maistuisi! Ja jos aika antaa myöden, kanaliemi kannattaa keittää itse. Eikä kanaliemen tekemiseksi tarvitse varta vasten ostaa tuoretta kanaa, meillä kattilaan pääsivät Dijon-sinapissa ja kermassa kypsennetyn kanan rääppiäiset. Sekaan muutama porkkana, sipuli, sellerinvarsi, mausteita ja homma hoituu melkein itsestään.

Keitetyille perunoille ja muille totutuille lisukkeille kannattaa välillä antaa lähtöpassit ja hakea vaihtelua näinkin yksinkertaisella tavalla. Kesäkurpitsagratiini maistuu ihan sellaisenaan kirpeän salaatin kera, mutta se sopii erinomaisesti fiinimpiinkin hetkiin lisukkeen muodossa. Eikä kukaan tiedä, että vuokaan on kaivettu kaapin perukoilta kaikki mahdolliset riisipussin jämät.

Ranskalainen kesäkurpitsagratiini

oliiviöljyä paistamiseen
1-2 sipulia suikaloituna
pari kesäkurpitsaa viipaloituna
2-3 dl basmatiriisiä
5-7 dl kana- tai kasvislientä
3 rkl creme fraichea
1-2 dl raastettua emmentalia
suolaa, mustapippuria

Paista sipuleita pannulla öljyssä viitisen minuuttia. Lisää kesäkurpitsat joukkoon ja anna niiden paistua hetken aikaa.

Lisää riisit joukkoon ja sekoita. Kaada seuraavaksi kanaliemi joukkoon ja anna paistoksen poreilla hetken aikaa levyllä.

Lisää creme fraiche, juustoraaste (jätä hieman gratiinin päällekin) ja mausteet. Maista seosta ja lisää tarvittaessa mausteita. Huomaa, että riisi imee sekä nestettä että mausteita itseensä kypsyessään.

Kaada seos uunivuokaan ja ripottele loput juustot päälle. Paista 180 asteessa 40 minuuttia tai kunnes kesäkurpitsagratiini on kauniin ruskeaa.
Kipparin morsian. All rights reserved. © Maira Gall.