Jättikatkarapucrostinit

keskiviikko 27. toukokuuta 2015



Jättikatkaravut kuuluvat eittämättä paheisiini. Herkkuahan ne ovat, mutta WWF:n kalaoppaan mukaan harkiten ostettavia. Riippuen tietysti katkarapujen alkuperämaasta. Kaiken kaikkiaan trooppisten katkarapujen (tiikerirapu, jättikatkarapu, scampi, kuningaskatkarapu) tuonti Suomeen on nelinkertaistunut viimeisen kymmenen vuoden aikana ja koska katkarapukannat ovat ylikalastettuja, olen yrittänyt malttaa mieleni jättikatkarapujen kanssa. Paras vaihtoehto olisi ostaa MSC-merkittyjä, mutta irtomyynnissä tieto harvoin on esillä. Pitäisi malttaa kysyä asiaa, mutta  kysymättä jää. Olenkin vain päätynyt vähentämään kaikenlaisten katkarapujen syömistä. Yksinkertaiset jättikatkarapucrostinit vievät kielen mennessään ja ikävät asiat mielestä. Parhaimmillaan taitavat olla viikonlopun aloitukseksi hyvän valkoviinin kera. Kohtahan se koittaa!

Jättikatkarapucrostinit

patonkia tai vaaleaa leipää paahdettuna
jättikatkarapuja
valkosipulia viipaloituna
oliiviöljyä
suolaa, mustapippuria

Paista valkosipulisiivuja öljyssä paistinpannulla miedolla lämmöllä, kunnes ne saavat hieman väriä. Varo kuitenkin polttamasta niitä.

Paahda leipäviipaleet leivänpaahtimessa tai paistinpannulla.

Nosta jättikatkaravut pannulle, lusikoi valkosipulista öljyä päälle ja paista kunnes, ne saavat pintaansa vaaleanpunaisen värin. Mausta suolalla ja pippurilla ja nosta leipäviipaleiden päälle. Lusikoi myös valkosipulit mukaan. Koristele persiljalla ja nauti heti.

Salaatti grillatusta paprikasta ja parsasta

tiistai 26. toukokuuta 2015


Keittokirjojen nousukausi jatkuu vaan ja tällä kertaa olen selaillut kesään ja grillaukseen painottuvaa teosta. Kolmisen viikkoa sitten juhlittiin Kesämiesten kesäruokaa -kirjan julkistamista hyisen sään ympäröimänä eikä paras grillaussää ole vieläkään tavoittanut Suomea. Pidän grillatusta ruoasta kuitenkin maun ja helppuden vuoksi niin paljon, että on ollut pakko värjötellä mökin terassilla makujen perässä. Grillauskirja on siis tervetullut kaveri keittiöömme! Chef Santeri kirjoitti tällä kertaa kirjan yhdessä Poppamies Marko Suksen kanssa Grillikuume-ohjelman siivittämänä ja tuloksena syntyi parivaljakon näköinen keittokirja. Sulassa sovussa lihaköntsät, kasvikset ja kalat. Ruokakuvat otti tuttuun tyyliin Anna-Liisa Nikus. Itse tietysti iskin silmäni ensimmäiseksi kalaresepteihin ja pieniin purtaviin, mutta tasapaino säilyy, kun mies poimii lihareseptit testiin. Aivan ensimmäisenä maistoimme kirjasta cajunkanaa, joka lupasi hyvää.

Viime viikonloppuna kokosin salaatin grillatusta paprikasta ja parsasta. Rakastan grillattua parsaa ja grillattua paprikaa, mutten ole aiemmin yhdistänyt niitä samalle lautaselle. Ei mikään superidea sinällään, mutta superhyvää kylläkin! Kirjan julkkareissa tarjoiltua lohta purjotuhkalla kuorrutettuna täytynee itsekin valmistaa sekä savustettua punajuuri-fetasalaattia ja chili-inkivääri-graavisiikaa. Suurella todennäköisyydellä kirjan sivut avautuvat viikottain ruokaideoita hakiessa.

Salaatti grillatusta paprikasta ja parsasta

Mausteöljy
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
1 dl hyvää oliiviöljyä
suolaa ja mustapippuria oman maun mukaan
1 sitruunan mehu

2 punaista paprikaa
12 vihreää ohutta parsatankoa
cashewpähkinöitä tai pinjansiemeniä
rucolaa tai salaattia
parmesania

Valmista ensin mausteöljy. Tai salaatinkastikehan se oikeastaan on. Sekoita ainekset keskenään ja mausta se mieleiseksesi.

Grillaa kokonaiset paprikat kuumassa grillissä kauttaaltaan tummiksi. Nosta paprikat kulhoon ja peitä kelmulla. Kun paprikat ovat jäähtyneet hetken aikaa, kuori irtoaa helposti repimällä.

Leikkaa parsojen tyvestä pieni puinen pätkä pois ja grillaa kauniin ruskeiksi käännellen parsoja välillä. Nosta parsat jäähtymään ja suolaa ne kevyesti ja pirskottele päälle oliiviöljyä.

Paahda pähkinät grillin parilalla hetken aikaa, kunnes ne saavat hieman väriä. Käytin itse salaattiin saksanpähkinöitä.

Kuori paprikat ja poista siemenet ja kara. Revi paprika paloiksi tai suikaleiksi ja aseta tarjolle lautasille. Lisää parsat ja rucola päälle ja lusikoi mausteöljyä reilusti päälle. Vuole pienellä veitsellä tai kuorimaveitsellä parmesania päälle. Salaatti maistuu erinomaiselta sellaisenaan tai lisukkeena.



Osa 10: Tuholaisten torjuminen

perjantai 22. toukokuuta 2015


Puutarhasarja jatkuu jälleen ja kovasti näyttää siltä, että aiemmin kaavailemani 10 bloggauksen sarja jatkuu ja paisuu paisumistaan, sillä monta aihetta on vielä käsittelemättä. Positiivinen yllätys on ollut se, miten moni lukija on aiheesta innostunut ja saanut ideoita ja oppia omalle puutarhalleen. Sehän tietysti oli tarkoituskin, mutta pääsi yllättämään. Tällä kertaa keskityn luonnonmukaiseen tuholaisten torjumiseen yleisellä tasolla, en niinkään kaikkien yksityiskohtaiseen läpikäymiseen. Kaikista puutarhan hyönteisistä ja eläimistä ei ole haittaa ja siksi en käytä myrkkyjä tuholaisten torjuntaan. Jos myrkytän tuholaisia, tapan samalla myös puutarhalliset hyödylliset ötökät. Haluan, että niin mehiläiset, leppäkertut kuin linnutkin viihtyvät puutarhallamme syöden tuholaisia.

Lehtikotilot
Kun siemeniä on kasvateltu taimeksi ja kylvetty suoraan maahan, on aika katsastaa tiluksia ja ruukkuja tuholaisten varalta. Meidän pihan suurin murheen aiheuttaja on ollut kotilo, joka ei selvästikään kuole sukupuuttoon. Hyvää on kuitenkin se, ettei niitä ole enää juuri lainkaan. Elleivät ole tehneet äkillistä hyökkäystä poissaollessamme. Olen kerännyt niitä kymmenittäin tämän kuukauden aikana, mutta se on vähäistä satojen ja tuhansien kotiloiden sijaan. Meidän tilanne taisi olla juurikin sellainen neljä, viisi vuotta sitten.
Nämä kuvan lehtikotilot ovat periaatteessa vaarattomia, mutta ikävä kyllä ne jyrsivät ilmestyessään mm. nauhusten, salaattien ja kaalien lehtiä eli niistä on pakko päästä eroon. Olen ostanut tontillemme yhden etana-ansan, jonka upotin multaan niin, että sisässä oleva olut houkutteli niitä apajille ja ne putosivat purkkiin. Joitakin sinne eksyi, mutta ei toiminut. 

Etanoiden torjuntaan on olemassa myös jotain jauhetta, mutta en halua puutarhaani minkäänlaisia myrkkyjä. Niin ihanaa kuin etanoista onkin päästä eroon, niiden kuoleminen myrkkyyn tarkoittaa sitä, että muukin hyönteis- ja eläinkanta kärsii siitä syödessään kuolleita etanoita. Käytännössä se myrkky, mikä tappaa etanat, tappaa myös puutarhurin ystävät eli kastemadot. Parhaaksi keinoksi olemme miehen kanssa todenneet kotiloiden käsin keräämisen. Keräämme ne muovipulloon tai -astiaan ja viemme tontilta pois. Toisin sanoen tukahdetumamme ne.

Toinen vaihtoehto olisi kaataa niiden niskaan kiehuvaa vettä tai upottaa ne etikkaliemeen. Mukavan raadollista touhua siis. Ja jos satut sateisena päivänä astumaan niiden päälle, poimi se siltikin pois, sillä kuolleet yksilöt houkuttelevat uusia paikalle, koska kotilot syövät kuolleita omiaan. Linnuistakin on ollut jonkin verran hyötyä pienellä pihallamme, sillä ne käyvät nappaamassa märältä nurmelta kotiloita nokkaansa. Kotiloiden kasvimaalle tulemista voi yrittää estää upottamalla maahan metallireunan tai ripottelemalla tuhkaa maahan. Mielestäni paras keino on kotiloiden kerääminen maasta ja jotta työstä olisi jotain hyötyäkin, ympärillä olevien naapureidenkin tulee osallistua jahtiin. Jos vain yksi puutarhuri pitää kotilot loitolla, se ei ikävä kyllä riitä. 

Tuhoeläimet
Pihalla asustelee jos jonkinlaista kaalikoita, porkkanakärpästä ja liljakukkoa, mutta niistä kaikista pääsee kyllä eroon sinnikkyydellä. Kaalikärpäsiä ja -toukkia voi torjua laittamalla kaalien taimien ympärille jonkinlaisen kauluksen. Alla olevassa kuvassa olen sulkenut toukkien reitit muoviselle ruukulla, mutta sen sijaan voi käyttää esimerkiksi talouspaperirullaa. Helpoiten toukista pääsee esiin poimimalla ne lehdistä pois. Aivan alkukeväästä ja -kesästä tuholaisilta on helppo suojautua harsolla, vaikkei se silmää hivelekään. Näin kasvit saavat hyvän alun kasvulleen.



Liljakukko asustelee nimensä mukaisesti liljoissa, syö niiden lehtiä ja munii lehdet mustiksi. Punainen kukko kannattaa ottaa kiinni heti, kun sen näkee ja murskata se kuoliaaksi. En ole koskaan nähnyt sen syövän esimerkiksi salaatteja, mutta koska liljat asustelevat kasvimaallani, tarkkailen tilannetta koko kesän. Jos liljan lehdillä on mustaa mönjää, kyseessä ovat juuri liljakukon munat ja lehdet tulee poistaa kokonaisuudessaan. 

Kasvien lehdillä asustavista kirvoista voi hyvällä tuurilla päästä eroon vain suihkuttamalla niiden päälle vettä tai poistamalla kyseiset lehdet. Järeimpiä otteita kaipaavien kannattaa tehdä liuos astianpesuaineesta tai mäntysuovasta ja vedestä. Luonnonmukaisempi vaihtoehto on keittää raparperin tai nokkosen lehtiä ja häivyttää kirvat suihkuttelemalla liuosta ongelmakohtiin. Helppoja liuosohjeita löytyy esimerkiksi Marttojen sivuilta. 

Puutarhakaupoissa on muurahaisongelman varalle jos jonkinlaista karkoitetta, mutta itse olen toistaiseksi päässyt niistä eroon kanelilla. Suola ja etikkakin kuulemma toimivat niiden karkoittajana.

Muistathan, että yrteillä ja kukillakin voi houkutella ja torjua tuholaisia. Tsekkaa kuva ja käy lukemassa kumppanuuskasveista lisää.

Kasvitaudit
Erilaisia kasvitauteja vastaan voi taistella pesemällä puutarhavälineet ajoittain, käyttämällä puhdasta multaa ja istuttamalla kasvit niille tyypillisille paikoille. Jos kasvien lehtiin alkaa kuitenkin tulla ylimääräisiä laikkuja tai viiruja jne., kyseessä voi olla sienen tai bakteerin aiheuttama tauti. Kasvitaudeista minulla ei ole kokemusta, mutta huonot osat tai kasvi tulee tietenkin poistaa, ettei tauti leviä muualle puutarhaan.

Ja jos jälleen jolla kulla on luonnonmukaisia vinkkejä tuholaisten torjuntaan, vinkkaathan niistä kommenttina!

Nieriäsashimia ja paahdettua munakoisoa

maanantai 18. toukokuuta 2015




Selailin vasta pari päivää sitten Tomi Björkin uutta Huippukokin kotiruokaa 2 -keittokirjaa. Kirjan kokonaisuus on edelleen hahmottamatta ja kokkaamatta, mutta sen voinee sanoa, että Tomin kotiruoka on kyllä hieman fiinimpi kuin meidän. Parasta kirjassa lienee kuitenkin se, että siinä on ruokia, joita en ole koskaan valmistanut, saati sitten edes maistanut. Ensilukemalta poimin kokeiltavaksi erilaisia alku- ja kalaruokia. Tämä nieriäsashimi osui heti napakymppiin, vaikka mies käytti alkuruokaan kaiken mädin nenän edestä. Ruoka sopii hienosti kevään ja kesän tuleviin juhliin isommallekin joukolle tarjottavaksi.

Nieriäsashimia ja paahdettua munakoisoa 4 henkilölle

1 munakoiso
suolaa
*
Nieriäsashimi
600 g tuoretta nieriää
1 tl suolaa
1 tl sokeria
mustapippuria
1 sitruunan mehu
2 tl hunajaa
1 rkl oliiviöljyä
*
erilaisia yrttejä ja taimenmätiä

Halkaise munakoiso pitkittäin ja ripottele leikkauspinnalle suolaa. Anna munakoison itkettyä 20 minuuttia. Kuiva munakoiso sen jälkeen paperilla ja laita puoliskot vastakkain. Kääri pötkö folioon ja paista uunissa 180 asteessa noin 20 minuuttia. Munakoison voi myös valmistaa grillissä, kuten itse tein. Anna munakoison jäähtyä ja kuutioi se.

Poista kalasta nahka ja leikkaa se kuutioiksi. Mausta ja anna kalan tekeytyä jääkaapissa.

Asettele kala lautaselle munakoisopalojen kanssa, lusikoi päälle hieman kuminamajoneesia ja koristele yrteillä ja mädillä.

Kuminamajoneesi

1 dl majoneesia
1 rkl paahdettua jauhettua kuminaa


* * *

Testaa myös:

Grillattu raparperi ja kerma-rahkavaahto

sunnuntai 17. toukokuuta 2015




Jopas siitä on aikaa, kun olen viimeksi valmistanut jotain makeaa. Tai kun jotain on syntynyt, mitään ei ole blogiin asti päätynyt. Korjausliike tulee tässä ja uskaltaisin väittää, että tällä jälkiruoalla pärjätään niin kauan kuin pihalta löytyy raparperia. Niin minä kuin mieheni olemme aiemminkin grillanneet raparperia, mutta tällä kertaa valmistin niitä hieman eri tapaan Chef Santerin reseptillä. Näiden raparperin taika löytyy sokeriliemessä säilömisestä yön ajan, älä siis missaa sitä kohtaa. Kerta kaikkisen valloittava herkku!

Grillatut raparperit kermaisella vaahdolla

1 osa (lasillinen) sokeria
3 osaa  (lasillinen) vettä
1 tähtianis
1 vaniljatanko halkaistuna
*
raparperia
*
lisäksi koristeluun keksejä murennettuna, mintun lehtiä ja ripaus kanelia tai kaakaota

Kiehauta liemi ja lisää raparperit joukkoon. Anna jäähtyä ja maustua yön yli. Raparperit säilyvät puhtaassa astiassa jääkaapissa useita viikkoja valmiina grillattavaksi.

Valuta raparpereista neste pois ja grillaa kuumassa grillissä kauniin ruskeiksi. Tarjoile kerma-rahkavaahdon tai jäätelön kera.

Kerma-rahkavaahto

2 dl kuohukermaa
2 dl maitorahkaa (tai makeampaa kaipaavalle tuorejuustoa tai sulatettua valkosuklaata maun mukaan)
sokeria
vaniljatangon siemeniä

Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita rahka joukkoon. Pidän itse hieman happamammasta mausta, joten käytin maitorahkaa. Chef Santeri oli sekoittanut kermavaahdon joukkoon sulatettua valkosuklaata, joten suklaan ystävien kannattaa kokeilla sellaista versiota.

Osa 9: Hyötypuutarha ruukuissa ja parvekkeella

perjantai 15. toukokuuta 2015






Olen kuullut monen huokailevan ja valitelleen oman puutarhan perään. Harvalla sen sijaan on omaa pihaa, jossa voisi kasvattaa ruokaa. Mutta jos sinulla on pienikin pläntti maata tai parveke, voit perustaa hyötypuutarhan sinne saman tien! Mielestäni nyt olisi suomalaistenkin aika herätä ja ruveta kaunistamaan sekä hyötykäyttämään parvekettaan. Jos yrttien, salaattien ja juurekkaiden kasvatus ei kiinnosta, heittäkää nyt edes kukkia kehiin.

Puutarha parvekkeella voi joskus jopa olla parempi vaihtoehto kuin perinteinen kasvimaa, jos paikka on kovin tuulinen. Lasitetulla parvekkeella kasvit saavat sekä tuulensuojaa että lämpimämmät kasvuolosuhteet. Lisäksi kasvukausi on hieman pidempi  kuin maan pinnassa juuri lämpötilan vuoksi. Tilasta voi toki tulla puutetta siinä missä valostakin, mutta vain mielikuvitus on rajana, jos todella haluat kasvattaa itse salaattisi. Aurinkoisella parvekeseinämällä esimerkiksi tomaatti viihtyy erinomaisesti. Omalla parvekkeella haluaisin kokeilla rungollisen herukan kasvattamista, sillä siitä saisi kivasti näkösuojaakin naapureihin nähden. Periaatteessa melkein minkä tahansa lajikkeen kasvattaminen parvekkeella onnistuu, mutta ongelmia koituu lajien talvehtimisen suhteen. Yksivuotisista ei tarvitse välittää, mutta pienten hedelmäpuiden tai marjapensaiden tulisi päästä talveksi kellaritiloihin ja suoraan maahan kestääksen suomalaiset talviolot. Lisäksi lasitetulla parvekkeella kasvien pölytys ei välttämättä onnistu, jos hyönteisiä ei ole lähettyvillä lainkaan. Tuolloin kannattaa pumpulipuikoilla vaikka itse käydä sutimassa chilin ja tomaatin kukintoja.

Oman siirtolapuutarhan pihalle mahtuu jos jonkinlaista syötävää kasvilaatikoissa kasvatettavaksi, mutta laitan satoa tulemaan myös ruukkuihin. Esimerkiksi yrtit ja syötävät kukat viihtyvät niissä erittäin hyvin. Osan mintusta olen myös kahlinnut ruukkuun, jottei se leviäisi yltympäriinsä. Lisäksi olen ostanut ruukuissa kasvatettavaksi tarkoitettujen porkkanoiden, punajuurien ja nauriiden siemeniä. Tomaatit olen kasvattanut myös erillisissä altakasteltavissa ruukuissa, jolloin niitä voi tarvittaessa siirtää suopeammille kasvupaikoille tai sisätiloihin raekuuron alta. Kasvihuone olisi tietysti parempi vaihtoehto, mutta sellaista minulla ei valitettavasti ole.

Taimien kasvattaminen on jännittävää puuhaa ja siinä vaiheessa, kun keväisin kaikki laskutasot ovat kotona taimia täynnä, sitä toivoo, että tilaa olisi enemmän ja että olisi nimennyt kaikki kasvatit. Siirtolapuutarhan pihalla patsastellessa toivon aika usein myös lisää tilaa mihin kaivaa kaikki kasvatetut taimet kasvamaan. Onneksi olen säästänyt kaikki ruukut, joita olen kotiini roudannut tai saanut. Olen myös ottanut vastaan rumemmatkin yksilöt ja tuunannut niitä omaan makuun mieluisiksi. Taimiruukutkin otan joka vuosi käyttöön, jotta satoa riittää.


Chili saa lyhdyn sisällä lämpimämmän kasvupaikan. Vastaavasti basilika välttyy samassa paikassa tuholaisilta. 

En ole raaskinut sanoa ei rumille muoviruukuillekaan, joita tuttavat tarjosivat aikoinaan mökillemme. Altakasteltavat ruukut ovat palvelleet hienosti tomaattien kasva-alustoina ja niihin saa helposti kiinnitettyä dymolla tehtyä tarranauhaa erottamaan eri lajikkeet toisistaan. Muutamia muovisia ruukkuja olen uudistanut sementtiä jäljittelevällä spraymaalilla, koska ruukut olivat kellastuneet ikävästi. Vaikka tavalliset saviruukut haihduttavat paljon kosteutta puolin ja toisin, pidän niistä kaikista eniten. Ajan mittaan ne ulkona ollessaan tummuvat ja melkeinpä sammaloituvat ihan vihertäviksi. Saven värivaihtelut jäävät ruukkuun huolellisesti pesemisestä huolimatta. Osan ruukkujen pinnoista olen maalannut valkealla ja kultaisella maalilla.

Olipa ruukun materiaali mitä tahansa, tärkeintä mielestäni on se, että ruukun pohjassa on reikä. Kasvit kärsivät kuivuudesta herkemmin, jos ruukku on pieni. Suomalaisten perisynti kuitenkin on kastella kukkia liikaa, joten se varmasti pätee hyötypuutarhan lajikkeisiinkin. Puutarhurit suosittelevat laittamaan ruukun pohjalle aina soraa, mutta sekään ei mielestäni estä tarpeeksi liikamärkyyttä. Valitse siis tarpeeksi iso reiällinen ruukku. Ruukuissa kasvattaminen ei sen suuremmin eroa normaalista kasvimaalla kasvattamisestakaan, mutta lannoittamisen kanssa kannattaa olla varovainen, sillä ruukuistahan mullan ravinteet eivät katoa samalla tavoin kuin avomaalla ja kasvilaatikoissa. Yrttejä on helppo kasvattaa perinteisessä parvekelaatikoissa ja enemmän multaa vaativat perunat, porkkanat jne. tulee kylvää suuriin kukkaruukkuihin, ämpäreihin tai saaveihin. Kaupat myyvät toinen toistaan kauniimpia astioita ja koreja kukkien kasvatukseen, joten parvekkeesta saa helposti rakennettua itselleen mieluisan kombinaation syötävistä lajikkeista ja kukista.

Tänä vuonna en ole vielä ehtinyt paneutumaan ruukkukasvatukseen entisessä määrin, mutta toki siemeniä on kasvamassa useammassa törpössä. Ajattelin myös siivota eurolavoista tehdyn istutuspisteeni, jotta saan osan ruukkukasveista sinne kasvamaan. Tällä hetkellä työpiste on niin täynnä roinaa, ettei siinä mahdu edes tekemään mitään. Vanhat kattilat täytyy myös kaivaa esiin ja istuttaa niihin värikkäitä kukkia houkuttelemaan mehiläisiä ja perhosia.

Jos sinulla on ideoita ruukkuistutuksiin tai kauniita kuvia omasta ruukkupuutarhastasi, linkkaa ihmeessä se näytille kommenteissa. Nyt vain rohkeasti istuttamaan keittiöpuutarhaa ruukkuihin ja parvekkeelle!




Grillatut bataatti-halloumivartaat tahinimarinadilla

tiistai 12. toukokuuta 2015




Bongasin vähän aikaa sitten Pinterestistä bataatti-halloumivartaat ja otin reseptin heti talteen. Viikonloppuna niitä sitten grillasin ja rakastuin saman tien! Tietysti. Tästä ruoasta tulee tämän kesän hittiruoka! Tahinikastike maistuu hyvältä minkä tahansa grillatun kasviksen kanssa. 

Bataatti-halloumivartaat 2-4 henkilölle

0,5-1 bataatti
1-2 punasipulia
1 pkt halloumia

*
Tahinimarinadi
2 rkl tahinia
2 rkl oliiviöljyä
1 limen tai sitruunan mehu
Tabascoa tai Sriracha oman maun mukaan
suolaa
*
tuoretta korianteria tarjoiluun

Muista liottaa vartaita useampi tunti vedessä, jos käytät puisia varrastikkuja.

Kuori ja kuutioi bataatti haluamasi kokoisiksi paloiksi. Keitä bataatteja parin minuutin ajan kiehuvassa vedessä, jotta vartaiden ainekset kypsyvät tasaisemmin grillissä. Kaada vesi pois ja anna bataattien jäähtyä.

Kuori sillä välin sipulit ja lohko ne muutamaan osaan suurin piirtein saman kokoisiksi paloiksi kuin bataatitkin. Paloittele myös halloumi.

Valmista seuraavaksi tahinikastike marinadiksi. Sekoita ainekset keskenään tasaiseksi ja tarkista maku.

Kokoa seuraavaksi vartaat pujottamalla vuoron perään bataatteja, halloumia ja punasipulia vartaaseen. Sudi vartaiden ainekset kauttaaltaan tahinikastikkeella. Grillaa vartaita joitakin minuutteja kääntäen niitä välillä, kunnes ne saavat hieman väriä pintaansa. Nosta vartaat tarjoilulautaselle ja ripottele korianteria päälle. Tarjoile loppu tahinikastike vartaiden kera.



Osa 8: Kaalien kasvattaminen ja kirja-arvonta

perjantai 8. toukokuuta 2015




Kaalin kasvattaminen on vuodesta toiseen melkoista uhkapeliä. Kun ensimmäisenä vuonna maahan kylvetyt kerä- ja lehtikaalin siemenet kasvavat täyteen mittaansa eikä kukaan tuholainen käy niitä syömässä, seuraavana vuonna kaalit ovat aivan reikiä täynnä. Mutta silti sanoisin, ettei mikään ole niin antoisaa kuin saada maistaa itse kasvatettua kaalia. Ruusukaali, lehtikaali, keräkaali, parsakaali... nam nam. 

Kaaleista helpoin kasvatettava on mielestäni trendiherkkumme lehtikaali. Sitä ei välttämättä tarvitse esikasvattaa vaan siemenet voi lykätä suoraan multaan ja odottaa kasvun ihmettä. Kylvöksen päälle kannattaa laittaa harsokangas, jotta siemenet saavat lämpimämmän alun ja jotta tuholaiset eivät pääse herkuttelemaan kaalin taimilla heti alkuunsa. Muista tuulettaa välillä! Toki tässäkin tapauksessa taimen kasvattaminen voi tulla järkevämmäksi, kun taimi saa upean alun elämälleen suojatussa tilassa kaukana kaalikärpäsistä, -perhosista ja -koista. Ja jos haluat pitää huolen kaaleistasi, tutki niiden lehtiä päivittäin ja poimi mahdolliset munat pois. Yököttävää, mutta niin todellista. Jos kasvatat kaalit siemenestä alkaen itse, siirrä taimet kasvimaalle taimien ollessa noin 10 cm korkeita. Vielä tässäkin vaiheessa kaalit on hyvä peittää harsokankaalla, vaikkei se pihamaan kaunistus olekaan. 

Vaikka lehtikaali näyttää syrjäyttävän muiden kaalien kasvattamisen kasvimaalla, ei niitä kannata unohtaa. Kaalit ovat herkkua! Kaalien kasvuaika on pitkähkö ja sen vuoksi taimien kasvattamista suositellaan etukäteen ja vielä sen ehtii tekemään. Olen kasvattanut niin kerä-, lehti-, kukka- kuin parsakaalia suoraan maahan kylvämällä ja kaikista on ehtinyt tulla satoa. Tämä on onnistunut ilmeisesti vain lämpimän paikan ja runsaan kastelun ansiosta. Kaalien kasvattaminen onnistuu kyllä ja erityisen hyvin sateisena kesänä, sillä ne vaativat kohtuullisen paljon kosteutta. Kaalimaata olisi hyvä myös lannoittaa kesän aikana kanankakalla, nokkosvedellä tai tuhkalla. Satoa voi kerätä sitä mukaa kuin sitä tulee ja jos haluat käyttää esimerkiksi lehtikaalin pieniä lehtiä salaattiin, kylvä sitä sitten reilummin ja nauti harvennuksen anneista. 

Olen suojannut kaalejani samettikukilla, harsoilla ja taimen ympärille laitettavalla muoviselle ruukulla. Olen poistanut ruukuista pohjan ja laittanut sen taimen päälle, jotta kaaliperhoset ja muut toukat eivät pääsisi munimaan taimen juurelle. Tänä vuonna otin kohtuullisen järeät aseet käyttöön ja istutin lehtikaalien ympärille samettikukat ja vielä uloimmalle reunukselle kylvin kääpiösamettikukkien siemenet. Lehtikaalin siemenet peitin harsolla ja sormin kädet ristiin. 




Kääpiösamettikukkia kylvämässä


Kaaleista löytyy jos jonkinlaisia muunnoksia ja lajikkeita: vihreitä, limetinvihreitä, valkoisia ja violetteja. Kannattaa ottaakin siemen- ja taimikaupalla kaikki irti ja herkutella väreillä jo etukäteen!

Parsakaali
* kasvata taimi sisätiloissa, niin saat kaalille paremman alun
* istuta taimet noin 40 cm:n päähän toisistaan 50 cm:n riviväleillä
* lajikkeissa on suuria eroja: toinen kasvattaa järkelemäisen verson ja toinen pieniä kukkaversoja
* valmis nautittavaksi, kun nuput ovat tiiviisti yhdessä eikä keltaista ole vielä näkyvissä

Kukkakaali
* kasvatetaan samoin kuin parsakaalia, mutta se viihtyy parhaiten savimaassa
* pidä maa koko ajan kosteana ja suojaa taimet harsolla
* parhaimmillaan pieninä kukintoina

Lehtikaali
* aloita lehtikaalin kasvattaminen sisällä, jos haluat pelata varman päälle
* istutusväli 40 cm, 50 cm:n riviväleillä
* lajikkeita on mistä valita: perinteinen vihreä ruttuinen lehtikaali, punainen balttilainen lajike, mustakaali eli palmukaali ja sileälehtinen venäläinen
* sileälehtinen on parhaimmillaan alkukesästä, kun perinteinen puolestaan pakkasen hieman puraistua sen poskia. Satoa kannattaa käyttää säännöllisesti, niin lehdet eivät pääse kasvamaan liian paksuiksi ja isoiksi.

Suippokaali
* keräkaalin syrjäyttäjä nopeakasvuisuutensa ansiosta
* viihtyy hiekka- ja savimaassa
* istutusväli 30 cm, 50 cm:n riviväleillä

OSALLISTU ARVONTAAN!
Bloggauksen lopuksi julistan arvonnan alkaneeksi! Jos kaipaat vinkkejä lehtikaalin käyttämiseen, anna palautetta ja toiveita blogistani tai ilmoita vain haluavasi olla mukana arvonnassa tämän tekstin kommenttikenttään. Arvonnan voittajalle lähetän Salla Korpelan tänä vuonna ilmestyneen Kale - kaikkea hyvää lehtikaalista -kirjan. Osallistumisaikaa on sunnuntaihin 24.5.2015 klo 18 saakka.

*******
EDIT: Arvonta päättyi ja kirja lähtee ilahduttamaan Pikkuisen pinkin keittiön kokkaajaa, onnea!



Latva-artisokka-tonnikalasalaatti

torstai 7. toukokuuta 2015




Luin vähän aikaa sitten artikkelin, jossa mainittiin suomalaisten olevan Euroopan kärkimaita kalan kulutuksessa. Ehkä hieman yllättävää. Yllättävää jutussa oli myös se, että suomalaiset syövät toiseksi eniten tonnikalaa. Lohen ykkössija ei tullut yllätyksenä, mutta tonnikalan suosittuus kylläkin. Syön itse sitä vain muutaman kerran vuodessa uhanalaisuuden vuoksi ja silloinkin aina kestävästi kalastettuna, MSC-sertifoituna. Se toinen kerta oli tällä viikolla. Useimmiten syön kuhaa ja haukea eli vähän kaiken hintaista. Enkä oikein ymmärrä sitä, että monen mielestä kala maksaa liikaa. Lähinnä siksi, että lihaan ja eineksiin kuitenkin uhrataan mielettömiä määriä euroja, mutta kalaan samaa rahasummaa ei olla valmiita laittamaan. Kotimainen kala voi olla kiven takana saatavuuden (ja pienen kalastajajoukon) vuoksi ja siksi hinta kohoaa korkeammalle, mutta hieman se vaikuttaa tekosyyltä. Valinnanvaraa kun kalatiskeissä tuntuu isoissa kaupungeissa olevan vaikka kuinka paljon.

Tonnikalaa purkista syön nizzansalaattissa ja vitello tonnaton kanssa, tuoretta yleensä lomareissussa. Tällä kertaa en tehnyt kumpaakaan näistä vaan poimin Henri Alenin uudesta Vuoden keittokirja - Henkan kotiruokaa koko vuodeksi -teoksesta latva-artisokka-tonnikalasalaatin. Kyseessä on kylmä, suoraan purkkien anneista valmistettu tonnikalasalaatti, joka varmasti maistuu aurinkoisena kesäpäivänä parhaimmalta roseeviinin kera, mutta toki salaatti maistui harmaana arki-iltanakin. Tämä salaatti on oiva osoitus siitä, että purkkiruokakin voi olla hyvää. Ja ihan ilman paprikaakin, kuten kuvasta näkyy.

Latva-artisokka-tonnikalasalaatti 4 annosta

300 g artisokan sydämiä öljyssä tai vedessä
100 g paahdettuja paprikoita öljyssä
300 g MSC-merkittyä tonnikalaa vedessä
2 valkosipulinkynttä puserrettuna
tuoreita pinaatinlehtiä, vuonankaalta, rucolaa tai salaattia
tuoretta lehtipersiljaa hienonnettuna
0,5-1 sitruunan mehu
suolaa, mustapippuria
(oliiveja, kapriksia)

Valuta artisokat ja paprikat. Leikkaa artisokan sydämet ja paprikat reiluiksi paloiksi ja nosta ne kulhoon. Nosta myös tonnikala reiluina paloina joukkoon.

Lisää valkosipuli, vuonankaali, persilja ja sekoita ainekset sekaisin. Mausta suolalla, pippurilla ja sitruunalla. Mikäli salaatti ei ole makuusi tarpeeksi kosteaa, lusikoi paprikapurkin öljyä tai oliiviöljyä joukkoon.

Tarjoile tuoreen maalaisleivän kera.

Siirtolapuutarha toukokuussa

sunnuntai 3. toukokuuta 2015




Kuukaudessa puutarhassa ehtii tapahtua paljon, mutta toisaalta taaksepäin katsoessa huomaa helposti, mitkä hommat on edelleen tekemättä. Huhtikuu meni pääasiassa mökin pienen pintaremontin parissa ja pihahommat jäivät aika minimiin. Raparperipenkkiä oli tarkoitus suurentaa ja siivota, mutta ihan samalta se näyttää kuin viime vuonnakin. Keskeneräiseltä. Hyötypuutarhassa ei ole rikkoruohot villiintyneet vaan kaunokaiset. Niitä on kaikkialla ja niin kauniita kuin ne ovatkin, täytyy suorittaa pientä kitkemistä toisille maille. 


Palavarakkaus puskee maasta mielettömällä voimalla eikä sitäkään haittaa kukkapenkin keskeneräisyys tai siivoamattomuus. Siistiminen hoituukin pikaisesti, kun vähän multaa möyhii ja kaataa uutta päälle. Kukkapenkki loistaa tyylikkään siistinä ja pinnan alla kytevät vanhat lehdet ja hennot oksavat lannoittavat maata.


Kultatyräkki on kevään ensimmäisiä kukkijoita, mutta upea loisto odottaa vuoroaan kyllä vielä tovin. Onneksi vierellä kukkii esikko ja tuo hieman väriä kukkapenkkiin.




Siirtolapuutarhapihan sisääntulon meno näyttää myöskin aivan holtittomalta, mutta tulppaanien ja ukkolaukkojen puhjetessa kukkaan muutamat rikkaruohot ja täälläkin villiintyneet kaunokaiset eivät häiritse silmää. Ainakaan minun. Toisen puolen kukkapenkki puolestaan näyttää aivan tyhjältä, mutta pian sekin kasvaa jo aivan umpeen.

Vuosia sitten tehdyn armottoman kitkemisurakan jälkeen työ palkitsee tekijänsä. Kukkapenkeissä ei juurikaan ole rikkaruohoja ja kun ne muutamat tarmokkaatkin repii näin keväällä pois, ei niitä näy koko kesänä. Kuukauden kuluttua kaikki näyttää taas toiselta ja kasvimaan siemenetkin nostavat jo taimen muodossa päätään. Siihen hetkeen, nyt sormet multaan!


Seuraa puutarhan muuttumista:
Siirtolapuutarha maaliskuussa
Siirtolapuutarha huhtkikuussa
Kipparin morsian. All rights reserved. © Maira Gall.