Nautintojen viikonloppu

maanantai 29. syyskuuta 2014



Viime viikonloppu oli silkkaa nautiskelua niin ruoasta, juomasta kuin tekemättömyydestäkin. Dolce farniente – joskus on parasta vain olla tekemättä mitään. Kun tällaiseen viikonloppuun tuli mahdollisuus, tartuimme siihen kiinni. Perjantaina nautiskelimme alkuruoaksi tähteeksi jäänyttä porkkanakeittoa, pääruoaksi seesaminsiemenillä kuorrutettu kuhaa ja japanilaista kurkkusalaattia. Jälkiruoaksi tekaisin omenagaletten.

Lauantain aloitimme vain kahvilla, minkä jälkeen pyöräilimme Cafe Pispalaan herkuttelemaan brunssilla. Sekä minä että puolisoni olimme lukeneet ja kuulleet paikasta pelkkää hyvää, joten odotukset olivat korkealla. Saavuttuamme kahvilalle huomasimme paikan olevan täpötäynnä, mutta jo hetken päästä pöytä vapautui ja pääsimme sisään. Valitsimme vaihtoehdoista All american- ja Whole works -menut sekä lisäksi vielä mimosan ja kuohuviinilasillisen. Odotuksemme lunastettiin ja söimme erittäin maittavat lautaselliset munakokkelia, pekonia, perunoita, skonsseja, pannukakkua, tuorepuristettua mehua ja kahvia. Makeasta jugurttilasillisesta puhumattakaan.



Cafe Pispala tarjoilee myös lounasta ja illallista ja toivon, että pääsisin (ehtisin) maistelemaan niitäkin lähiaikoina. Vaikka kahvila-ravintolan sijainti on hieman erikoinen Pispalanharjun rinteessä omakotitalon alakerrassa, se ei heikennä ravintolan houkuttelevuutta lainkaan. Facebookin mukaan lounas- ja illallislistat vaihtuvat viikottain ja pyörivät vaihtelevien teemojen mukaan (meksikolainen, italialainen, aasialainen fuusiokeittiö, comfort food, surf & turf jne.) Näin jälkikäteen voin vain harmitella, etten ole käynyt syömässä aikaisemmin. Annan paikalle pelkän brunssin perusteella viisi tähteä ja suosittelen lämpimästi kaikille! Tunnelmallisin ruokaelämys pitkään aikaan.

Pienen pyöräilyn ja kirpputorilla poikkeamisen jälkeen pysähdyimme Gastropub Tuulensuuhun lasilliselle ja siitä pian vetäydyimme päikkäreille. Illallisen olimme sopineet syövämme ystävien kera Pikkubistro Kattilassa. Olin käynyt ravintolassa aiemmin pari kertaa lounaalla ja ollut hieman pettynyt molemmilla kerroilla. Halusin kuitenkin antaa paikalle mahdollisuuden näyttää parhaansa illallisen mielessä, mutta kolmas kerta oli vielä huonompi kuin koskaan. Harmitti niin minua kuin seuruettakin. Yleensä en kirjoita blogiin sanallakaan huonoista ruokakokemuksistani, mutta nyt katkesi kamelin selkä. Kun lähden syömään asteen verran fiinimpään ravintolaan, odotan saavani sieltä parempaa ruokaa, mitä itse osaisin valmistaa. Tai sitten ruokaa, jossa on jotain jujua. Kokonaisvaltaista elämystä. Sellaista ei tullut. Jonkinlainen performanssi kuitenkin. Ruoka oli kuin kotikokin valmistamaa eikä annosten ulkonäötkään hurmanneet. Kuin pisteenä kaiken päälle bongasin jättikatkaravultani peräsuolen (?). Laatu ja hinta eivät todellakaan kohdanneet. Ruoassa ei ollut suolaa, mutta makeutta liiaksikin asti. Alku- ja pääruoan jälkeen olimme niin hämmentyneitä ja tyrmistyneitä, että päätimme siirtyä jälkiruoalle muualle nostaaksemme fiilikset mukavimmiksi. Luulenpa, etten jaksa antaa Kattilalle enää yhtään mahdollisuutta.




Muutamaan ravintolaan yritimme päästä ilman pöytävarausta jälkiruoalle, mutta huonoin tuloksin. Onneksi Masussa viimein tärppäsi. Nautin itse erittäin hyvän vaniljapannacottan ja omenaisen Tin can -drinkin. Huh, iltamme pelastui ja hymy nousi jälleen huulille. Masun ruokia en ole vielä maistanut, mutta ehkä sillekin löytyy vielä hetkensä.



Kotimatkalla ostimme yöpalaksi Sitkon pizzan ja käppäilimme kotiin. Hotkaisimme pizzan hetkessä ja iloitsimme keskenämme siitä, että naapurustossa on viimein hyvä pizzaravintola. Eikä haittaa, että se on eittämättä tällä hetkellä kaupungin paras!

Viikonloppu saateltiin loppuun kotona herkutellen itsetehdyllä ruoalla ilman pettymyksiä.
Tiedän, että suurin osa ihmisistä kertoo huonoista kokemuksistaan ympäristölleen ja jättää hyvät kertomatta. Ehkä juuri siksi en normaalisti naputtele negatiivista kokemuksista mihinkään. Toki moni ruokablogi kertoo avoimesti myös huonoista ruokaelämyksistä, mutta itse en siihen pysty. En kerta kaikkiaan osaa pukea sanojani rakentavasti negatiiviseksi. Teilaisin vain täydeltä laidalta. En usko kirjoittavani blogiini varsinaisia ravintola-arvosteluja tulevaisuudessakaan, mutta blogin oikeasta laidasta löydät kohdan Kipparin morsian suosittelee. Kertokoon tämä lista sen, mitä ravintoloita, kahviloita ja kauppoja arvostan. Maksutta.

Mitä paikkaa sinä uskallat suositella? Ilmianna paikka ja jaa ilosanomaa.

Kardemummainen porkkanakeitto

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Kun vähän aikaa sitten totesin ajan olevan taas kypsä keittoruoille, näin todella kävi.  Toissa viikolla nautin kurpitsakeittoa ja viimeksi keitin tämän mausteisen porkkanakeiton. Näin jälkikäteen huomaan keittoja yhdistävän sekä värin että koostumuksen. Kummankaan keiton kasviksia ei ole surautettu sauvasekoittimella soseeksi vaan jätetty antamaan keitolle rakennetta. Porkkanakeiton ohjeen poimin Vegestan-keittokirjasta ja sen maku vie Lähi-itään. 



Kardemummainen porkkanakeitto 4 henkilölle

50 g voita
1 sipuli hienonnettuna
6 isoa porkkanaa (500 g) kuorittuna ja paloiteltuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1-2 cm:n pätkä inkivääriä kuorittuna ja raastettuna
1 tl jauhettua kardemummaa
1 tl kurkumaa
1 rkl vehnäjauhoja
7 dl kasvislientä
1 dl appelsiinimehua
suolaa, mustapippuria
(kookosmaitoa)


  • sulata voi kattilassa, lisää sipulit, inkivääri, kardemumma ja kurkuma ja anna kuullottua parin minuutin ajan
  • lisää porkkanat ja hetken kuluttua vehnäjauhot, sekoita
  • kaada appelsiinimehu ja kasvisliemi joukkoon ja kuumenna seos kiehuvaksi
  • hauduta keittoa 30 minuuttia tai kunnes porkkana on kypsää
  • jos haluat, voit lisätä keittoon kookosmaitoa
  • mausta keitto suolalla ja pippurilla. Alkuperäisessä ohjeessa keittoon oli lisätty myös sokeria, mutta porkkanat olivat itsessään jo niin makeita, etten kaivannut enempää makeutta. 
  • tarjoile keitto tuoreen leivän kera

Muhkeat kalapihvit

torstai 25. syyskuuta 2014


Olen syönyt jos jonkinlaisia kalapihvejä, mutta nämä pihvit ovat kyllä yksi suosikeistani. Kuvan kalapihvit ovat sanalla sanoen lohturuokaa ja sopivat erittäin hyvin vaikka sunnuntaipäivän ruoaksi. Pihveissä on sopivassa suhteessa perunaa ja kalaa ja upean rapea kuori.  Käytin itse leivitykseen japanilaistyyppista pankojauhoja. Kalan ja perunat voi kypsentää etukäteen tai tehdä koko taikinan halutessaan valmiiksi edellisenä päivänä.

Tartarkastike

1,25 dl majoneesia (ohje alla)
1 rkl kapriksia hienonnettuna
2 tl raastettua piparjuurta
1 tl Dijon-sinappia
1 salottisipuli hienonnettuna
1 rkl persiljaa hienonnettuna

  • sekoita ainekset sekaisin siirrä jääkaappiin

Majoneesi

2 keltuaista
2 rkl viinietikkaa
2 tl sinappia
2-4 valkosipulinkynttä
3-4 dl öljyä
suolaa, pippuria


  • sekoita keltuaiset, suola, pippuri, sinappi ja viinietikka kulhossa
  • lisää öljy tipottain koko ajan seosta vatkaten. Muutaman ruokalusikallisen jälkeen seos paksuuntuu ja öljyä voi lisätä enemmän kerrallaan.

VINKKI! Voit tehdä majoneesin myös pikaisesti sauvasekoittimella, kurkkaa video.




Kalapihvit 6-8 kpl

450 g turskaa (tai muuta vaaleaa kalaa)
2 laakerinlehteä
1,5 dl maitoa
350 g perunoita kuorittuna
0,5-1 sitruunan raastettu kuori
1-2 rkl persiljaa hienonnettuna
1-2 rkl ruohosipulia hienonnettuna
1 kananmuna
1 dl panko- tai korppujauhoja
kasvisöljyä pihvien paistamiseen
sitruunalohkoja tarjoiluun

  • nosta kala paistinpannulle ja kaada maito päälle sekä 1,5 dl vettä
  • aseta kansi päälle, kuumenna kiehuvaksi, laske lämpöä ja anna kalan hautua 4 minuuttia
  • käännä lämpö pois  ja anna kalan kypsyä kannen alla loppuun 10 minuutin ajan. Nosta kala sen jälkeen lautaselle jäähtymään.
  • keitä perunat suolalla maustetussa vedessä kypsiksi
  • kaada perunoista vesi pois ja anna veden hauhtua pois
  • painele perunat haarukalla kevyehköksi muusiksi ja lisää sitruunankuori, ruohosipuli, persilja ja 1 rkl tartarkastiketta joukkoon
  • mausta vielä suolalla ja pippurilla ja tarkista maku
  • mausta kala suolalla ja pippurilla ja nostele muusin joukkoon varovasti. Seokseen saa jäädä sekä peruna- että kalasattumia, taikinan ei tarvitse olla sileää. 
  • hajota muna yhdelle lautaselle ja kaada pankojauhot toiselle lautaselle
  • muotoile jauhotetuin sormin taikinasta paksuhkot kalapihvit ja kääntele ne munassa ja lopuksi leivitä ne kauttaaltaan korppujauholla
  • laita kalapihvit lautaselle ja anna niiden levätä 30 minuutin 
  • kuumenna öljy pannulla ja paista kalapihvejä noin 5 minuuttia molemmin puolin
  • tarjoa kalapihvien kanssa tartarkastiketta, sitruunalohkoja ja salaattia. Kuvan pihvit nautimme pikkelöityjen kasvisten kanssa. (EDIT: lisätty linkki pikkelöidyille kasviksille)

Pinkkiä purtavaa punajuuresta - punajuuripyöryköitä ja -tsatsikia

tiistai 23. syyskuuta 2014




Pieni muutos, mutta miten mieluisa. Valmistin perinteisen kurkkupohjaisen tsatsikin kypsästä punajuuresta ja ihastuin täysin! Mikäli innostut kokkailemaan näitä ihania syksyn makuisia punajuuripyöryköitä, ensimmäinen neuvoni on se, että kypsennä uunissa reilu määrä punajuuria kerralla. Osa menee pyöryköihin ja osa tsatsikiin. Ja tietysti ihan vain siksi, että saat samalla valmisteltua seuraavienkin päivien ruokia. Kypsistä punajuurista saat valmistettua nopeasti vaikkapa punajuurisalaattia vuohenjuustolla tai lempeän keiton. Lisää punajuurireseptejä löydät täältä.


Punajuuripyörykät n. 20 kpl

3,5-4 dl kypsää punajuurta raastettuna
1 dl sipuli hienonnettuna
1 dl tilliä hienonnettuna
1 dl persiljaa hienonnettuna
1 dl parmesania raastettuna
50-100 g fetaa murusteltuna
1 muna
1 dl korppujauhoja
suolaa, mustapippuria
****
vehnäjauhoja pyöryköiden pyörittämivaiheessa
1 sitruuna tarjoiluun

  • yhdistä punajuuriraaste, sipuli, yrtit ja juustot keskenään sekaisin
  • lisää muna ja korppujauhot ja tee kiinteähkö taikina
  • paista taikinasta yksi koepulla ja tarkista sekä pullan koostumus että maku. Jos punajuuripyörykkä kaipaa lisää makua, mausta sitä suolalla, pippurilla ja lisäyrteillä. 
  • anna taikinan levätä sen jälkeen hetken aikaa
  • pyörittele taikinasta pullia. Mikäli taikina on tarttuvaa, lisää hieman vehnäjauhoja saadaksesi helpommin pyöriteltävät pyörykän. 
  • paista punajuuripyörykät oliiviöljyssä 2-3 minuutin ajan joka puolelta
  • tarjoa pyörykät punajuuritsatsikin ja uuniperunoiden kera


Punajuuritsatsiki

1-2 raastettua punajuurta
1-2 dl jogurttia
0,5-1 dl tilliä hienonnettuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
suolaa, mustapippuria
pieni loraus punaviinietikkaa
  • yhdistä ainekset keskenään ja tsatsikin levätä puolisen tuntia jääkaapissa 


Astetta parempi janssonin kiusaus

sunnuntai 21. syyskuuta 2014


Yksi lempiruoistani on tuttuakin tutumpi janssonin kiusaus, mutta syön sitä vain kerran vuodessa. Herkuttelen itse koko vuoallisella, sillä mies ei ole suuremmin sen ystävä. Ehkä kannattaisi, sillä olen onnistunut valmistamaan erinomaisen janssoninkiusauksen kerta toisensa jälkeen. Kiitos Jokihaka kokkaa-blogin pienen oivalluksen. Pieni muutos ruoan valmistamisessa on nostanut kiusauksen entistä loistavammaksi. Tämä muutos on se, että kerma, sardellit tai anjovikset, mausteet ja sipulit haudutetaan pannulla erinomaiseksi kastikkeeksi ja vasta sen jälkeen kaadetaan perunoiden päälle. Kastike saa olla asteen verran suolainen, koska perunoita ei ole suolattu lainkaan. Mitä paremman makuinen kermakastike, sitä parempi lopputulos. Janssonin kiusaukseen voisi lisätä myös pekonia, kuten Jokihaka kokkaa on tehnyt, mutta itse en halunnut sitä käyttää.


Janssonin kiusaus 4 henkilölle

1 kg perunoita kuorittuna ja viipaloituna
öljyä ja voita paistamiseen

Kastike:
1-2 sipulia hienonnettuna
1 rasia anjovis- tai sardellifileitä
1-2 rkl sinappia
mustapippuria
2 dl kermaa
0,5-1 dl tilliä hienonnettuna
  • paista perunoita isolla pannulla voin ja öljyn seoksessa muutama minuutti, kunnes perunat saavat hiukan väriä
  • kaada perunat uunivuokaan ja paista anna paistua sen aikaa, kun saat kastikkeen tehtyä
  • kuullota sipuleita öljyssä pannulla muutaman minuutin ajan
  • lisää anjovikset, sekoita ja anna kalojen sulaa sipuleiden joukkoon
  • lisää sinappi, tilli, anjovispurkin liemi ja kerma. Kuumenna, mutta älä keitä kokoon. Maista kastiketta ja lisää tarvittaessa mausteita. 
  • ota vuoka uunista ja sekoita kermakastike tasaisesti perunoiden joukkoon
  • paista kiusausta uunissa  180 asteessa 35 - 45 minuuttia 


Kurpitsakeitto

maanantai 15. syyskuuta 2014






Kesäisin keittojen syöminen vähenee olennaisesti ja näin ilman viiletessä ne hiipivät takaisin ruokavalioon. Välillä tekee mieli jotain raikasta ja kevyttä, toisinaan taas mausteista ja voimakkaan makuista. Viikonloppuna yllätyin tämän kurpitsakeiton lempeydestä. Syvempää makua keittoon saa ripottelemalla kanelia joukkoon. 

Kurpitsakeitto 4 henkilölle

100 g voita
750 g kurpitsaa paloiteltuna ilman kuorta ja siemeniä
2-3 porkkanaa paloiteltuna
1 sipuli hienonnettuna
1-2 sellerinvartta pilkottuna
1 l kasvis- tai kanalientä
suolaa, mustapippuria
tarjoiluun emmental- ja parmesanjuustoa raastettuna

  • sulata voi kattilassa ja lisää kurpitsa, sipuli, porkkana ja selleri
  • paista juureksia viitisen minuuttia tai kunnes sipuli on saanut hieman väriä
  • lisää kasvisliemi ja kuumenna seos kiehuvaksi, pienennä lämpöä ja hauduta keittoa ilman kantta 45 minuuttia
  • sekoita keittoa välillä ja lisää tarvittaessa vettä
  • maista keittoa ja lisää suolaa ja pippuria
  • kauho keittoa lautaselle ja raasta päälle emmental- ja parmensan juustoa

Latva-artisokkapyreetä kalan kaveriksi

torstai 11. syyskuuta 2014

Syyspäivänhattu

Syyshortensia

Viikonloppua kohden mennään enkä voi olla jälleen ihmettelemättä kuinka nopeasti aika kuluu! Vasta valittelin sitä, miten nopeasti viikonloppu meni ja huomenna se taas on edessä. Aivan mahtavaa! Kuvien kuvat kertovat sen, mitä viikonloppuna on suunnitelmissa. Puutarhahommia. Joillekin kukille pitäisi etsiä uusia kasvupaikka ja joitakin pitää jakaa useampaan penkkiin. Sääennusteet näyttävät tällä hetkellä viikonlopulle pelkkää auringonpaistetta, joten hyvin ehtii ihastella syyskukkijoita ja suunnitella tulevaa kesää. Pääpaino on siis kukissa ja ruoka saisi näin ollen ollen olla jotain nopeasti valmistuvaa. Kuten kalaa.



Syön mieheni kanssa edelleen kalaa vähintään kerran viikossa, vaikkei kalareseptejä olekaan tullut vähään aikaan blogattua. Eikä ihan sellainen tule nytkään, vaikka kala olikin viime perjantaina pääosassa. Uusimmassa Glorian Ruoka&Viini-lehdessä oli tehty paistetun kuhan kylkeen artisokkapyrettä ja kaikessa yksinkertaisuudessaan se nousi uudeksi suosikiksini kalan kylkeen! Ja melkein suoraan tölkistä lautaselle. Toki pyreen voisi valmistaa tuoreistakin latva-artisokista, mutta niitä ei ollut saatavilla. Lautaselle pääsi myös itsekasvatetut pavut, jotka ovat kyllä herkkua. Ensi kerralla haluan kalan kylkeen japanilaista kurkkusalaattia, ohje löytyy täältä.


Latva-artisokkapyre
 4 henkilölle

1 tlk (390 g) suolaveteen säilöttyjä latva-artisokan sydämiä
1 dl oliiviöljyä
2 valkosipulinkynttä
ripaus suolaa

  • valuta artisokat liemestä ja siirrä ne tehosekoittimeen tai kulhoon, jossa voit ne soseuttaa sauvasekoittimella
  • lisää oliiviöljy, valkosipuli ja suola
  • soseuta, kunnes seos on tasaista
  • lämmitä pyre kattilassa juuri ennen tarjoilua ja tarkista maku. Omaan pyreeseen lorautin lopussa vielä sitruunanmehua.
Paista kylkeen vielä kuhaa tai jotain muuta vaaleaa kalaa. Viikonlopun nopea kalaruoka on tässä!



Tour de Provence - Avignon II

maanantai 8. syyskuuta 2014



































Avignonissa sen taas muisti. Oman kiinnostuksensa historiaan, vaikka katse onkin tulevaisuuteen. Rakennusten ja ihmisten historian tarinat vievät uudelle matkalle matkalla ollessakin. Aivan kuten kirjatkin. Ei ollut minusta rannalla tai puistossa makoilijaksi, Paavien palatsi houkutteli enemmän. 

Syksy ei ota tullakseen ja matkakuume nostaa asteitaan jälleen. 

*

Lisää Ranskan tunnelmia löydät näistäkin bloggauksista:

Nizza
Marseille II
Marseille I
Arles
Chateau du Neuf Pape & Les Baux de Provence & Pont du Gard
Gordes ja laventelipellot
Avignon I
Toulon
Grasse
Makujen matkassa - Provence

Omenakakku

perjantai 5. syyskuuta 2014



Paras omenakausi on meneillään enkä ole tehnyt vielä kuin yhden omenapaistoksen. Makeaa ei vain kerta kaikkiaan ole tehnyt mieli. Paitsi kun näin Sur le vif-blogissa tämän omenakakun ohjeen. Onneksi leivoin kakun, sillä se sattui olemaan juuri minuun makuuni. Kakku, ei piirakka. Makeahko, muttei todellakaan liikaa. En suosittele kakkua sokerihiirille, ellei kylkeen lusikoi vielä suurta lastia vaniljakastiketta tai jäätelöä.

Oman puutarhan omenat saivat kunnian olla pääosassa, vaikka näyttivätkin sanalla sanoen surkeilta. Eivät sitä kuitenkaan olleet vaan vielä hyvälaatuisia ja sopivan kirpeitä. Käytin kakkuun maidon sijasta jogurttia, koska sitä löytyy aina kaapista. Unohdin tyylikkäästi myös leivinjauheen taikinasta, mutta kakku ei siltikään lässähtänyt. Eli kuten Suvi blogissaan kirjoittaa, tämä kakku sallii pienet unohdukset ja mokailut eikä ole niistä moksiskaan.




Omenakakku

500 gr kirpeitä omenoita
2,5 dl sokeria
150 gr voita
3 kananmunaa
4,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 vaniljatangon siemenet tai 1 tl vaniljasokeria
2-3 tl kanelia
1,5 dl maitoa tai maustamatonta jogurttia
3 rkl rommia 
pinnalle omenaviipaleita, kookoshiutaleita ja sokeria

  • kuori omenat halutessasi ja leikkaa ohuiksi lohkoiksi kulhoon
  • marinoi omenat kaatamalla rommi omenoiden päälle ja ripottele päälle vielä kanelia
  • laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen
  • voitele ja jauhota à 20 cm kakkuvuoka tai peitä vuoka leivinpaperilla
  • vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri vaahdoksi
  • sekoita kananmunat yksitellaan vaahtoon
  • sekoita vehnäjauhot, leivinjauhe, kaneli ja vanilja keskenään
  • lisää 1/3 osa jauhoista taikinan joukkoon sekoittaen samalla
  • lisää sitten maito ja loput jauhot ja sekoita hyvin
  • kääntele mukaan omenalohkot
  • kaada taikinaseos vuokaan, tasoita pinta ja asettele vielä omenalohkoja päälle
  • ripottele päälle vielä ohut kerros kookoshiutaleita ja sokeria
  • paista kakkua uunissa ainakin 1 tunti, tarvittaessa vielä 5-10 minuuttia enemmän. Kakussa on sen verran omenoita, että se jää mukavan kosteaksi keskeltä. 
  • anna kakun jäähtyä vuoassaan hetken aikaa ennen kuin käyt sen kimppuun

Makoisaa ja aurinkoista viikonloppua!

Tour de Provence - Avignon I

torstai 4. syyskuuta 2014



Grassesta siirryimme Avignoniin ja jo rautatieasemalla kauhistuin, kun näin ihmispaljouden pääkadun varrella. Turisteja silmän kantamattomiin. Tykästyin kaupunkiin kuitenkin kovasti ja entistä enemmän ranskalaiseen elämänmenoon. Kunhan vain välttelee pahimmat turistirysät ja kaupoissa ravaamiset. Sulassa sovussa historialliset rakennukset, vanhojen tavaroiden liikkeet, kukkaloistot, räiskyvät elokuvafestivaalit, suussa sulavat ruoat, kirpakat mustaherukkajuomat ja tuore leipä hikisessä heinäkuussa.












Makujen muistoihin jäivät Ginette&Marcelin upeat leivät ja Fou de Fafan illallinen. Fou de Fafan tarjoilijaa ystävällisempää ja ammattitaitoisempaa ammattilaista saa hakea. 







Lisää Ranskan tunnelmia löydät näistäkin bloggauksista:

Nizza
Marseille II
Marseille I
Arles
Chateau du Neuf Pape & Les Baux de Provence & Pont du Gard
Gordes ja laventelipellot
Avignon II
Toulon
Grasse
Makujen matkassa - Provence
Kipparin morsian. All rights reserved. © Maira Gall.