Luonnonmukaisempaa puhtautta

torstai 29. huhtikuuta 2010

Tunnustan. Vielä viime vuoden puolella ostin kaupasta pesuaineita ja kosmetiikkaa melkeinpä poikkeuksetta tuoksun perusteella. Tai kauniin purkin, pakkauksen, värin tai pintamateriaalin. Pesuainepakkauksen kyljestä saattoi tuurilla löytyä jokin ympäristöä ja luontoa säästävä tunnusmerkki.

Tämän vuoden  alussa homma meni aivan uusiksi. Luin lehdistä ja netistä niin paljon eri aineissa olevista haitta- ja lisäaineista, että oli pakko ruveta miettimään asioita eri tavalla. Kaikki toimintamme vaikuttaa suoraan meihin itseemme ja sen jälkeen suoraan luontoon. Yleensä vieläpä huonolla tavalla. Kaiken maailman lisäaineita on niin ruuassa, pyykinpesuaineissa kuin meikkivoiteissakin. Kyllähän sen arvaa, miten minulle kävi. Pari viikkoa kuljin pää aivan höyryssä enkä oikein tiennyt, mistä aloittaisi. Mutta jostainhan se oli aloitettava ja päätin ruveta kokeilemaan ekologisempia siivoustuotteita.

Ekologisten tuotteiden löytäminen ei aina ole helppoa. Purkkien kyljissä on jos jonkinlaista merkkiä eikä kaupassa selviä, mitä merkki käytännössä tarkoittaa. Ympäristömerkkien kirjoon voit tutustua täällä ja täältä ja täältä. Kaikki ostamani tuotteet eivät ole sertifoituja tai täysin luonnonmukaisia.

Ekotuotteita etsiessä täytyy pitää mielessä se, että kaikki sertifioitu ei todista tuotteen erinomaisuutta ja vastaavasti tuotteet, joissa ei ole ekomerkkiä, voivat olla luonnonmukaisia tuotteita. Sertifiointi maksaa paljon eikä pienimmillä yrityksillä ole varaa ostaa sertifiointia tuotteilleen. 

Ympäristöystävällinen tuote:
- ei sisällä fosfaatteja, zeoliitteja, säilöntäaineita, eläimille ja luonnolle vahingollisia valkaisuaineita tai optisia kirkasteita
- ei  ole testattu eläimillä eikä niissä ole eläinperäisiä ainesosia
- tuotteiden kaikki ainesosat ovat biologisesti helposti hajoavia
- käytetyt hajusteet ovat sekä ympäristö- että ihoystävällisiä

Ensimmäiseksi ostin Annun ja Liinun ihanan näköisiä Mummi-tuotteita. Testiin pääsi polkkakarkin tuoksuinen pyykinpesuaine, eucalyptus-pastillinen astianpesuaine ja siivoussuihke. Tuotteet eivät sisällä zeoliittiä, fosfaattia, keinotekoisia väri-, hajuste- ja säilöntäaineita. Pullot on valmistettu poltettavista materiaaleista (huom. korkit ja suihkeosat ovat sekajätettä).
Pesuaineiden tuoksut ovat raikkaita ja poistavat lian. Minun ja mieheni puhtauden ylläpitoon tehoa löytyy tarpeeksi. Tuotteiden ainoa miinus lienee niiden hinta, joka oli muistaakseni 9 euroa pullolta. Toisaalta pyykinpesuainetta käytetään koneelliseen niin vähän, että purkista riittää vajaaseen 17 koneelliseen. Toinen miinus saattaa olla se, että Mummeja saa ostettua vain pienemmistä putiikeista tai netistä, mutta nettisivujen perusteella tuotteita myyviä kauppoja vaikuttaisi olevan aika paljon.

Pyykkitestiin pääsi myös K-Kaupasta löytynyt Ecoverin pesuaine, joka osoittautui kotona erittäin pahanhajuiseksi. Korkista nuuhkaistuna tuote ei vaikuttanut niin pahalta, mutta pyykkiä ripustaessa nuhainen nenänikin haistoi melkoisen katkun. Ensi kerralla laitan ainetta vähemmän, mitä ohjeistuksessa sanotaan, jotta testaus ei mene aivan käsille. Pullo maksoi muistaakseni alle 9 euroa, mutta sen koko on huomattavasti suurempi kuin Mummin.
Uusimman löytöni tein tänään Vapaa Valinnasta, josta löysin Lumme-tuotesarjan. Ostin aineet kirjo- ja valkopyykille sekä yleispesuaineen, joka soveltuu kylpyhuoneeseen, mattopyykille, lattian ja uuninpesuun. Testasin yleispesuaineen saman tien ja sitruunainen, mieto tuoksu valtasi wc:n. Lumme-tuote on säilöntäaineeton, zeoliititon ja fosfaatiton. Pyykinpesuaine maksaa vähän päälle 4 euroa ja pesuaine 2 euroa. Pyykinpesuaine on pakattu pussiin (löytyy jauheenakin), joten häissä käyttämäni vesipullot pääsivät jälleen hyötykäyttöön.


Kaikilla Lumme-tuotteilla on maailman tiukimpien ympäristökriteerien mukaisen Hyvä Ympäristövalinta -merkin käyttöoikeus. Bra Miljöval on Ruotsin luonnonsuojeluliiton ympäristömerkintä. Merkin saaneiden tuotteiden odotetaan ottavan huomioon mm. energiatehokas valmistus, haitalliset kemialliset tuotteet sekä kuljetuksista aiheutuvat päästöt. Tuotteiden korkeaa laatua valvotaan sekä satunnaisin pistokokein että vuotuisilla tarkastuksilla.

Omien kokemusten perusteella suosittelen kokeilemaan kotitöissä ekologisempia vaihtoehtoja. Se ei tarkoita ensimmäisenä sitä, että täytyy rynnätä kauppaan etsimään uusia tuotteita. Ympäristöystävällisemmän otteen arkiaskareisiin saa pienillä teoilla: käyttämällä pesuaineita vähemmän ja pesemällä täysiä koneellisia pyykkejä alhaisemmassa lämpötilassa. Käytitpä mitä ainetta tahansa, ne kaikki päätyvät viemärin kautta rasittamaan luonnonvaroja. Miksi et siis käyttäisi ympäristöystävällisempiä tuotteita?

Seuraava ekoaihe käsitteleekin luonnonkosmetiikkaa, mutta siitä joskus tuonnempana.

Lähi-idän makuja

Viime aikojen ruokabloggaukset ovat jääneet vähemmälle, koska puoliso on tehnyt suurimman osan ruoista ja kirjoittanut niistä omaan blogiinsa. Vappusima, munkit ja sillit saattavat maistua hyvälle vappupäivänä, mutta vappuaattona kotona nyhjöttävät voisivat nauttia näitä makuja. Sadetta on luvattu enemmän tai vähemmän koko viikonlopuksi, joten ei sunnuntailounaskaan jää pahaksi vaihtoehdoksi.

Libanonilaisen lihapaistoksen ja parin muun maittavan ohjeen löydät täältä


Peruna-papupasta

tiistai 27. huhtikuuta 2010

Jos satuit syömään tänään keitettyjä perunoita ja niitä jäi yli, tässä ohje huomisen ruuaksi.

pastaa
keitettyjä perunoita paloiteltuina
papuja tai herneitä tuoreena tai pakasteesta
sipulia ja valkosipulia silputtuna
pestoa
mustapippuria, suolaa
parmesania

Laita pastavesi kiehumaan, kuori ja paloittele perunat odotellessa. Laita pasta kiehumaan. Freesaa sipulit ja lisää perunat joukkoon. Paista kunnes ne saavat hieman väriä ja lisää esikeitetyt pavut joukkoon. Mausta pestolla ja tarvittaessa suolalla ja pippurilla. Sekoita pasta joukkoon ja tarkista maku. Raasta päälle parmesania.

Koiraelämää ja kukkia

sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

Koiranhoitajan määräaikainen työ on päättynyt ja väsymys on valtaista. Ei niinkään koiran takia vaan katu- ja siitepölyn. Toki päivittäiset lenkkeilyt ovat vieneet aikaa totutuista arkirutiineista, mutta siitä pelkästään ei ole syyksi hiljaiseloon. Olen toivonut kevään lämpöä ja vihreyttä tulevaksi pian, mutta ehdin jo unohtaa jokavuotiset allergiaoireet. Pari päivää ilman lääkitystä saa aikaan järkyttävän olotilan ja uni maittaa. Jos vain saisi nukuttua. Lääkkeillä on huonotkin puolensa.

Arki koiran kanssa sujui hyvin, vaikka se selvästi ikävöikin omistajiaan. Päivät koira vietti mieheni kanssa töissä ja yöt sujuivat hyvin samassa sängyssä. Viikonlopuksi ajoimme veljeni luokse ja samalla palautimme koiran takaisin vanhempien hoivaan. Nyt kotiin palattua tuntuu jo hieman oudolta, ettei kotona ole muita kuin minä ja aviomieheni. Ehkä saamme koiran seuraavaan kotiimme.

Veljen puoliso vei meidät sunnuntaina puutarhalle ja varoitti jo etukäteen, että paikan ulkokuori pettää. Näin todella oli, sillä ensi alkuun vanhahtaneelta ja tavanomaiselta vaikuttava puutarha oli aivan jotain muuta.Vantaan Viherpaja piti sisällään mm. japanilaisen puutarhan, jonka tunnelma oli loistava. Kummipoika tosin ihaili kaloja enemmän kuin kukkia.
 

Tuleva muutto mielessä hillitsin itseni ja ostin kotiin ainoastaan rahapuun ja gardenian. Tai oikeastaan äitini, joka on myös hulluna kukkiin. Me kaikki naiset saimme hyvät säkilliset väriä kotiin.

Lapsenvahtina

lauantai 17. huhtikuuta 2010

Viikonlopun ohjelmaa

perjantai 16. huhtikuuta 2010

Puutarhamessut Tampereella 16.-18.4.2010
http://www.puutarhamessut.fi/

Sitruunajuoman varaslähtö

torstai 15. huhtikuuta 2010

Testasin tänään viime viikonloppuna tekemääni sitruunasiirappia, vaikka ohjeen mukaan sen pitäisi tekeytyä pari viikkoa. Lisäsin siirappiin kivennäisvettä ja lopputuloksena oli erittäin kesäinen juoma. Sitruunahedelmien lisäksi juomassa maistuu ihanasti vanilja ja laakerinlehdet.

Viikonloppuna ajattelin testata sitruunajuoman myös kuohuviinillä. Kerta kaikkiaan loistava kokeilu, tätä voisin tarjota alkumaljana juhlissa!

Sitruunaa kaikessa muodossa

sunnuntai 11. huhtikuuta 2010


Huomasin minulla ja Jamie Oliverilla olevan jotain yhteistä - intohimo sitruunaan! Jamien uusimmassa kevätnumerossa mies kertoo, että jos häneltä vietäisiin pois oliiviöljy, yrtit ja sitruuna, hän voisi luopua ruuanlaitosta kokonaan. Ihan näin pitkälle en itse lähde, mutta huomaan kyllä käyttäväni sitruunaa erittäin paljon. Tällä viikolla sitruunaa on käytetty perheessämme reippaasti.

Salaattiin kastikkeen muodossa. Mies teki vuohenjuustolla ja paprikalla täytettyjä kanakääryleitä, joiden kanssa söimme hedelmäistä salaattia. En juurikaan käytä salaatinkastiketta ja jos jonkinlaista kostuketta tai makua salaattiini haluan, teen melkein poikkeuksetta samaa kastiketta.


Salaatinkastikkeeni sisältää:
Dijon-sinappia
etikkaa
sitruunamehua
suolaa, pippuria, sokeria
oliiviöljyä

Heitän kaikki aineet pieneen purkkiin ja hölskytän ne vain sekaisin. Kastiketta ei kannata sekoittaa koko salaattiin, jos sitä on tehnyt suuremman määrän. Salaatti kostuu liikaa ja menettää rapeutensa.





Sitruunaiseen kanapataan 4 henkilölle

oliiviöljyä
1 kokonainen kana tai kanan rintapaloja
6 valkosipulinkynttä ohueksi viipaloituna
1 iso sipuli ohueksi viipaloituna
1 fenkoli ohueksi viipaloituna
1 purjo viipaloituna
1 persiljapuntti (varret silputtuna pataan, lehdet tarjoiluun)
1 tillipuntti (varret silputtuna pataan, lehdet tarjoiluun)
hieman tuoretta rakuunaa (muutama varsi silputtuna pataan, lehdet tarjoiluun)
1-2 dl kivettömiä, vihreitä oliiveja
1 dl herneitä
1 pss pakasteherneitä
1 pkt vihreitä papuja
1 tlk cannellinipapuja
2 sitruunan mehut (halutessasi voit raastaa kuorta pataan)
2 kananmunaa
2 rkl maustamatonta jogurttia
oliiviöljyä
Parmesan-juustoa pinnalle raastettuna

Ruskista kana kauttaaltaan pannulla oliiviöljyssä ja mausta suolalla ja pippurilla. Siirrä lautaselle.
Lisää fenkoli, sipulit ja yrttien varret pannulle ja kuullota, kunnes ne muuttuvat pehmeiksi.

Nosta kana takaisin pataan/pannulle kasvisten päälle ja kaada 6 dl vettä päälle. Laita kansi päälle ja hauduta pataa noin tunti. Jos käytät rintapaloja, pienempikin haudutusaika riittää. Kun kana on kypsä, voit halutessasi irrottaa lihan luista.

Lisää oliivit, herneet ja pavut pataan. Vatkaa kananmunat ja sitruunamehu keskenään ja kaada hitaasti pataan. Älä sekoita liikaa. Munan pitäisi lisätä pataan kiiltoa, ei muuttua kokkeliksi. Sekoita jogurtti joukkoon ja annostele pata lautasille. Raasta päälle Parmesania ja ripottele yrtit päälle.


Sitruunasiirappiin. Samaisesta Jamien lehdestä bongasin sitruunajuoman, jota voi juoda joko vichyllä tai kuohuviinillä jatkettuna. Koska kevättä on jo siinä määrin rinnassa, ajattelin piristä tulevia aikoja tekemällä sitä saman tien.

Sitruunajuomaan tarvitaan:

6 appelsiinia
6 sitruunaa
6 mandariinia tai klementiiniä
4 ½-5 dl sokeria
2 vaniljatankoa siemenineen
4 laakerinlehteä
3 dl vettä

Veistä esimerkiksi kuorimaveitsellä kahdesta appelsiinista ja kahdesta sitruunasta kuoret juomaa varten. Siirrä kuoret kattilaan. Puserra kaikista hedelmistä mehut talteen ja lisää kattilaan.

Halkaise vaniljatangot, ota veitsellä siemenet irti ja laita sekä siemenet että tangot kattilaan mehun joukkoon. Lisää laakerinlehdet ja sokeri. Kiehauta seos, jotta sokeri sulaa. Siirrä kattila syrjään puoleksi tunniksi ja pullota liemi.

Sitruunasiirappi on valmis noin kahden viikon kuluttua. Siirappia tulee laittaa lasiin noin kolmannes ja täyttää lasi joko vichyllä tai kuohuoviinillä. Voi olla, että testaan siirapin tehon jo viikon kuluttua. Palaan lopputulokseen vielä myöhemmin.


Sitruunasuolaan. Sitruunajuomaa tehdessäni huomasin, että neljästä sitruunasta ja appelsiinista jää kuoret hyödyntämättä. Päätin saman tien ottaa ilon irti ja valmistaa maustesuolaa. Sitruunasta irtosi hetkessä mahtavat aromit ja suola maistui erittäin hyvälle. Nyt täytyy vain muistaa käyttää sitä kaikkiin mahdollisiin ruokiin, jossa haluan sitruunan maistuvan entistä enemmän.


merisuolaa
sitruunankuoria
timjamia
fenkolinsiemeniä

 
Aurinko paistaa taas hetkellisesti pilvien lomasta ja flunssa alkaa olla mennyttä. Jaksaisikohan vielä tehdä lettutaikinan ja syödä lettuja ihanaisen Lemon Curdin kanssa?

Pionit

lauantai 10. huhtikuuta 2010

 
Takana neljä päivää seinien sisälllä kevätflunssaa potien ja ulos lähtiessä heti mielessä kukat. Kotiin tuomisina pioneja, ruukkuleinikkejä, orvokkeja ja yrttien siemeniä.

Haricots verts

Papuja on monenlaisia ja nämä vihreät pavut eivät olleet niitä lemppareita pienenä tyttönä. Onneksi en lakannut syömästä niitä, sillä tänä päivänä pidän niistä entistä enemmän. Onneksi myös mieheni pitää ja syömme niitä aina aika ajoin. Pääsiäisenä pääsin nauttimaan niistä päivittäin ja kevään kunniaksi aion valmistaa niitä viikonloppuna. Tai pyytää miestäni tekemään niitä.


Nautin papuja Pariisissa sekä kanan että kalan kanssa. Kanan kanssa pavut oli maustettu sitruunalla ja kalan kanssa valkosipulilla ja tomaatilla. Tomaattinen versio olisi maistunut paremmalta lihan kera, mutta hyvä näinkin. Miksei Suomessa voi valita lisäkettä itse? Minulle maistuisi ranskalaisten perunoiden tai muusin sijaan paremmin paistetut kasvikset tai nämä vihreät pavut.

Vihreät pavut sopivat jokseenkin jokaisen liharuoan kanssa ja ne voi syödä sellaisenaankin kasvisruokana. Näin ollen suosittelen teitä kaikkia kokeilemaan papuja pihvin kylkeen tänä viikonloppuna. 

Vihreät pavut voin, sitruunamehun ja persiljan kanssa 6-8 hengelle

Pane noin 1 ½ kg puhdistettuja ja huuhdottuja vihreitä papuja kiehuvaan veteen ja keitä papuja hiljaa 10-15 minuuttia ilman kantta. Kokeile pavun kypsyyttä maistamalla. Kypsän pavun tulee olla pehmeä, mutta hieman narskuva. Kaada vesi pois ja anna lopun veden haihtua pois lämpimän levyn päällä kattilassa. 

Lisää suolaa, pippuria ja voita. Ravistele kattilaa ja lisää sitruunamehua. Tarkista maku ja sirottele päälle persiljaa.


Jauhoton suklaakakku

tiistai 6. huhtikuuta 2010

Bongasin taannoin Ranskatteren ruokavuodesta jauhottoman suklaakakun ja taikinanhimossani päätin testata kyseisen herkun. Kirjoittajan mukaan kakku on parempaa valmistamista seuraavana päivänä eikä sitä kuulemma tarvitse säilyttää jääkaapissa.

Herkuttelijan suklaakakku

225 g tummaa suklaata
250 g huoneenlämpöistä suolatonta voita ja vähän vuoan voitelemiseen
4 isoa munaa
2 ½ dl sokeria
1 dl appelsiininmakuista likööriä (tai mitä kaapista sattuu löytymään)
6 rkl maissitärkkelystä

Kuumenna uuni 175 asteiseksi ja voitele vuoka.
Paloittele suklaa ja sulata vesihauteessa tai varovasti mikrossa. Anna jäähtyä. Vaahdota voi sillä aikaa vaahdoksi.
Kaada jäähtynyt suklaa voin sekaan ja vatkaa pari minuuttia. Seoksen pitäisi olla sakeaa.

Vaahdota munat toisessa kulhossa. Lisää sokeri vähitellen joukkoon ja vatkaa, kunnes seos on sakeaa ja vaaleaa. Muna-sokerivaahdon ja suklaa-voiseoksen pitäisi olla yhtä sakeita.

Sekoita seokset keskenään ja lisää likööri. Vatkaa vielä minuutti ja siivilöi maissitärkkelys joukkoon varovasti nostelemalla. Kaada taikina voideltuun vuokaan. Täytä vuoka piripintaan ja peitä leivinpaperilla. Nosta vuoka uunivuokaan ja täytä se lähes kiehuvalla vedellä melkein kakkuvuoan reunaa myöten. Laita kakku uuniin 45-50 minuutiksi. Anna jäähtyä ja kumoa tarjoiluvadille. Poista vuoka vasta puolen tunnin kuluttua. Tarjoa kakkua kermavaahdon tai vaniljakastikkeen kanssa.

Kevään odotusta

En muista pääsiäistä, jonka olisin viettänyt omassa kodissani. Niin ei ole käynyt ainakaan 2000-luvulla. Vuodesta toiseen olen viettänyt pääsiäisen joko vanhempieni luona tai reissun päällä. Useimmiten pääsiäinen on kulunut Lapissa hiihtohetkistä nauttien ja kotiin palatessa on saanut nauttia putsatuista kaduista ja aurinkoisista terasseista.

Vaikka pääsiäistä en kotona viettänyt tänäkään vuonna, pääsiäisruohoa ja narsisseja en voinut ohittaa. Hyvissä ajoin ennen pääsiäistä ostin kotiin perunanarsisseja sekä perinteisiä keltaisia versioita. Mies puolestaan vei talvitakit ullakolle odottamaan ensi talvea ja toi kevättakit ja -kengät tullessaan. Samaan aikaan minä laitoin yrttien siemeniä itämään ja jo ennen pääsiäistä ihastelin taimenten alkuja (kirveli, kirsikkatomaatti ja basilika).








Tänä vuonna vietin pääsiäisloman mieheni kanssa Pariisissa. Kuvittelin jo etukäteen miten kaupunki kylpee kukkaloistossaan, mutta toisin kävi. Puut ja kukat olivat nupussaan, mutta ikävä kyllä eivät olleet ehtineet vielä aueta. Minulle kevät oli sanalla sanoen myöhässä enkä päässyt ihastelemaan puistojen kukkia niin suuressa määrin kuin odotin. Puistojen upeutta ei silti käynyt kieltäminen.









Paluu pääsiäisen vietosta ja keväisestä Pariisista ei ollut lähellekään niin aurinkoinen kuin olin toivonut. Heräsin kaatosateeseen ja flunssaan. Onneksi yrtit sentään olivat selvinneet hengissä poissaolomme ajan.

Odotan kevättä siis edelleen. Kaivan kellarista esille lisää mustaherukkamehua ja siellä talvehtineet pelargoniat.
Kipparin morsian. All rights reserved. © Maira Gall.